tag:blogger.com,1999:blog-3177530953076201280.post3946275213342989443..comments2023-10-23T17:04:18.444+03:00Comments on Virtaa sanoista: Jo joutui armas aikaCarelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-3177530953076201280.post-63053392691171962462015-05-30T21:17:17.099+03:002015-05-30T21:17:17.099+03:00No hei, kyllä ei ole oikeudenmukaista tuollainen, ...No hei, kyllä ei ole oikeudenmukaista tuollainen, että luokka äänestää stipendin saajan! Entäs ne, jotka panostavat opiskeluun tai johonkin harrastukseen niin tosissaan, etteivät ehdi nuolesk... siis kaveerata luokkatovereidensa kanssa? Niin kerta.<br /><br />Minun kouluaikanani sentään oltiin tarkkoina stipendien jaossa. Yhdeksännellä luokalla joka luokan parhaasta keskiarvosta annettiin stipendi. Kävi kuitenkin niin, että meidän luokan parhaan keskiarvon saanut tyttö sai Rotarien stipendin koko ikäluokan parhaasta todistuksestaan, joten hänelle ei haluttu antaa kahta stipendiä samasta aiheesta. Näinpä se parhaan keskiarvon stipendi meni sitten toiseksi parhaalle, eli minulle. Joka pokkasin siinä juhlassa kolme muutakin stipendiä (konekirjoituksesta, englannista ja ruotsista). Joo tota...<br /><br />Meilläkin poika sai oman perheen stipendin (hän valitsi rahan sijaan uudet kuulokkeet) kiitokseksi huimasti parantuneista käytösarvioistaan (niin, tässä kunnassa ei suinkaan tyydytä antamaan yhtä numeroa käytöksestä, vaan siitä tulee kokonaan oma, erillinen todistuksensa, jossa on yksitoista (11!) kohtaa neliportaisella arvosteluasteikolla), eikähän niissä varsinaisissa numeroissakaan valittamista ollut. Hänelle itselleen tuntui jo se tosi hieno todistuskin riittävän palkinnoksi, hän kertoi suorastaan tanssahdelleensa kotiin sen kanssa. Mahtimukulahan tuo on!Carelianahttps://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3177530953076201280.post-27137514910499295382015-05-30T20:04:01.874+03:002015-05-30T20:04:01.874+03:00Mainio kirjoitus ! En olisi itse parempaan pystyny...Mainio kirjoitus ! En olisi itse parempaan pystynyt, vaikka olisin yrittänyt. ;D<br /><br />Meillä kävi niin, että Pienimmän koulussa annettiin stipendit hyvästä koulumenestyksestä, jotka - jälleen kerran - meni samoille oppilaille. Närkästystä. Isomman koulussa jaettiin myös näitä samoja plus vielä sellaiselle, joka oli nostanut keskiarvon seiskasta kasiin. Närkästystä.<br /><br />Närkästystä siis lasten taholta. Meillä penskat ovat tasaisesti olleet aina se Melkein Paras (= ei koskaan stipendiä) ja Tasainen Ysi (= ei koskaan stipendiä), josta syystä aina jäävät nuolemaan näppejään. Siksi onkin olemassa Äidin stipendi, joka jaetaan kotona ja josta tulee parempi mieli, koska se on aina 1) riihikuivaa RAHAA ja b) summa on suurempi kuin mitä koulu jakaa. Eikä ikinä tosiaan ainakaan mikään typerä KIRJA !! ;)<br /><br />Mutta joo, aina löytyy mielensäpahoittajia, vaikka miten päin yritettäisiin sitä kunniaa ja kannustusta jakaa. Onkin suoranainen ihme, että koulut enää uskaltavat niitä stipendejä antaa, kun nykyvanhemmat ovat sellaisia nillittäjiä. Mä ainakin henkilökohtaisesti olin oikein iloinen niiden lasten hyvästä mielestä, jotka stipendin saivat.<br /><br />Niin, meillä ala-asteella on sellainen tapa, että luokka itse äänestää reiluimman kaverin, joka stipendin saa. Reilu peli, demokratia se on joka jyrää. Kannatan lämpimästi eikä lapsetkaan ole siitä koskaan olleet pahoillaan. Lisäksi ovat vielä niin viattomia, etteivät tajua äänestää itseään. Vielä. <br /><br />Ja nyt pistän näppiksen säppiin. :)Nollavaimohttps://www.blogger.com/profile/01113783149071567646noreply@blogger.com