sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Virtaa!

Kylläpä muuten tekeekin ihmiselle hyvää käytännössä nukkua kokonainen vuorokausi läpeensä! Tuntui, että sillä kuittaantuivat ainakin kaikki tämän vuoden univelat ja ehkä joitain viime vuodenkin rästejä. Harmi vain, että siihen tarvittiin kenkku tautipöpö - mutta hei, voihan asian ajatella toisinkin päin: johan minä melkoisen helppo nakki olen, kun moinen mikroskooppinen kaveri saa minut kellistettyä... Ja sekin hyvä puoli sairastamisessa on, että tervehdyttyään sitä muistaa hetken aikaa arvostaa ihan tätä tavanomaista olotilaa, kun mihinkään ei koske eikä missään kaiherra.

Hyvin latautuneissa akuissani onkin riittänyt virtaa. Jo perjantaina työ maistui niin, että sain aikatauluni kurottua jo täysin kiinni, ja tehokas meininki on jatkunut koko viikonlopun. Olen tehnyt kotitöitä ja laittanut herkkuruokia, leivoin jopa mustikkapiirakkaakin. Eniten iloitsen siitä, että tässä tarmonpuuskassani sain vihdoin tehtyä jotain, mitä olen harkinnut jo tosi kauan: perustin erillisen blogin kirjallisille hengentuotteilleni. En minä nyt mikään ruuneperi tai taapermanni ole, mutta kirjoittaminen on minulle kuitenkin todella tärkeä tapa toteuttaa itseäni ja jostain syystä koen itselleni tärkeäksi myös jakaa hengentuotteitani muiden kanssa, ja palautteen (krhm, positiivisen sellaisen) saaminen se vasta upealta tuntuisikin. Sekalaisia sätöksiähän ne ovat, tekotaiteellista tuubaa, mutta kiinnostuneet ja/tai uteliaat löytänevät blogin kyllä halutessaan (kyllä, tämä oli vihje ;-).

Tänään bestikseni, poikani kummitäti, halusi viedä kummipoikansa pulkkamäkeen. Mikäs siinä oli läheistä kukkulaa ylös-alas suhatessa ihanteellisessa talvisäässä. Lumi luisti, aurinko hehkutti viimeisiä tulisen oransseja säteitään ja lapsen riemunkiljahdukset kaikuivat talojen seinistä. Jausaa!

...mutta eihän se sellainen nyt passaa, että pelkkää hymyä ja hehkutusta olisi elämä. Juuei. Pojalle nousi illalla kuume. Tästäkö sitä lähdetäänkin vanhaan kunnon sairastelukierteeseen... Mutta lällätilää vaan, pahanilmanlinnut - minun hyvää tuultani ette yhdellä kuumetaudilla saa lannistettua! Olen viime aikoina tehnyt niin ahkerasti töitä, että joudan hyvin pitää vaikka koko loppuviikon lomaa ja keskittyä hoitsun hommiin, jos tarvis vaatii. Ei se nyt niin kovin vastenmielinen rasti ole, röhnöttää sohvalla päivät pitkät pikku potilas toisessa ja pehmeä uninen koira toisessa kainalossa. Kunhan vain lapsella ei mitään sen vakavampaa ole niin mikäs meillä tässä. Ihan kiva viikko varmasti tulossa. Nih.

1 kommentti:

kölli kirjoitti...

Ihanan positiivisia viestejä!
Tuli itsellekin oikein mukava olo.
Kävin tankkaamassa kuukauden kuulumiset ja nyt toivon että teillä ei sairasteta vaan saatte viettää mukavaa viikkoa!