perjantai 21. maaliskuuta 2008

Keittiöpsyko vauhdissa

Olen tullut siihen tulokseen, että lomailu ei sovi minulle.

Se alkoi jo siellä matkalla. Näytin lihavalta - kamala pömppömaha! Naama näytti vanhalta ja kurttuiselta, iho ällöttävän kirjavalta, silmien ympärillä kamalat mustat renkaat ja turvotuspussit. Tukka aina huonosti. Vade redro, monstrum horrendum!

Sitten iski hypokondria (luulotauti). Aurinkoa saanut iho punoitti erityisen äkäisesti yhden luomen ympäriltä - ihosyöpä! Ihan kuin veri ei kiertäisi käsiin kunnolla - veritulppa, ellei suorastaan sydänkohtaus! Sitten vielä naistenvaivojakin - voi niidenkin takana syöpää olla...

Loman jälkeen paluu arkeen on sujunut huomattavan nihkeästi. Työ ei maistu ja kaikki mahdollinen ahistaa. Veroilmoitus pitäisi tehdä ja sitä varten sopia tapaaminen kirjanpitäjän kanssa, mutta en vain ole saanut tartuttua puhelimeen (no tämän lopulta sain hoidettua, tapaamme ensi tiistaina). Äidin kuolinpesälle osoitettuja karhukirjeitä tipahtelee tasaiseen tahtiin, ne ne vasta ahistavatkin minua, joka en ole eläissäni henkilökohtaista karhukirjettä saanut enkä aio koskaan saadakaan. Eihän minun tarvitsisi kuin survaista ne uuteen kuoreen ja lähettää pesänselvittäjälle, mutta kun ahistaa. En ole edes avannut viimeisimpiä postinkääntökuoria.

Niin raskailta kuin arjen vastuut ja velvollisuudet usein tuntuvatkin, totaalinen irrottautuminen niistä taitaa sittenkin olla minulle liikaa. Kun ulkopuolelta ei kohdistukaan minuun minkäänlaisia vaatimuksia ja odotuksia, alan generoida niitä itse omassa päässäni. Kaikki vanhat tutut möröt pitävät railakkaita bileitä korvieni välissä. Onko siis tosiaan niin, että minä puurran ja pakerran työssä ja perhe-elämässä, otan kaiken velvollisuutena, joka täytyy täyttää viimeisen päälle täydellisesti, vain vaimentaakseni sisäisten demonieni äänet? Kun arjen suojapuku riisutaan, olen täysin avuton ja turvaton, kirkuvanpunainen huutomerkki lakealla arolla, kuin tarjottimella odottava saalis henkilökohtaisille korppikotkilleni.

Toinen mahdollinen selitys varsinkin hypokondrialle on pohjaton huomionkipeyteni: Jos olisin oikeasti sairas, saisin ainakin lääkärin jakamattoman huomion. Ja potilaita kohtaanhan kuuluu myös läheisten - miksei sivullistenkin - tuntea suurta sympatiaa, pipi pikku reppana ansaitsee ylimääräistä huolenpitoa, hemmottelua ja paapomista.

Joo, kuten rakas perhelääkärini niin kovin usein lakonisesti toteaa: Toki sinä olet sairas - tauti se on luulotautikin. Tälläkin kertaa hän kärsivällisesti yksi kerrallaan kumosi kuolemantautiepäilyni ja kuittasi ne aivan normaaleiksi ilmiöiksi. Niin että kai minä sitten jään henkiin enkä tarvitse edes mitään erityistoimenpiteitä. Eikun eteenpäin porskuttamaan vain, kai se potkuri pikkuhiljaa taas pyörimään saadaan kun on pakko...

Tähän tilanteeseen sopiikin hyvin tämä seuraava meemi:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Kas tällaisia minusta ajattelee Loviisa:

1. Minä kerron sinusta jotain: Voimakastahtoinen, vähän jopa äkkipikainen (No hei, jos on karjalasta, niin mitä muuta voi odottaa?), mutta aina ja kaikkialla kohtelias, korrekti ja kieliasultaan virheetön.
(Mitvit, äkkipikainen, minäkömuka!?! Mistä helvetistä olet sellaista saanut päähäsi?!? ;-D )

2. Mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta: Sari Kaasinen. Ja meinasin sanoa vielä erään elokuvatyylilajin, mutta jätän ehkä mainitsematta sittenkin ;D
(Jäi vaivaamaan, minkä tyylilajin? Olenko vähän tyhmä/jumissa, kun en itse keksi mitä tarkoitat?)

3. Jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on: Nyt voisin tehdä ehkä listan, mutten tee. Mut samixii siis taidetaan olla aika monissa asioissa. Oletko sinä minä, vai minä sinä vai miten se nyt meni?

4. Mistä saattaisin kadehtia sinua: Organisointikyky ja säntillisyys. Kuvittelin olevani hyvä noissa asioissa, mutta sitten tapasin sinut.

5. Ensimmäinen muistoni sinusta: Kauhean vaikea muistaa ensimmäisiä nettikohtaamisia kenenkään osalta. Kuitenkin, kun ensimmäisiä kertoja juttelimme, muistan käyneeni stalkkeroimassa kirjoituksiasi sieltä yhdeltä foorumilta.

6. Eläin, josta tulet mieleeni: Lehemä. Ja ihan omaa syytäsi ;D

7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä: Miten kummassa elämästä saa sellaista turvallista ja tasapainoista kuin sinulla?
(No hitto, jos minä tietäisin, miten elämästäni on näin pakonomaisen rutiinintäytteistä, turruttavan, puuduttavan, päänhajottavan tasaisen arkista tullut, niin kai minä olisin edes yrittänyt tehdä asialle jotain...)

...ja Minkkiskän mietteitä minusta:

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.: Jatkan nimiassosiaatioiden linjalla kun kerran sille polulle hypähdin. Careliana on kansainvälinen Karjalan tyttö, maanläheinen ja puhelias, sivistynyt ja hivenen arvoituksellinen silti.

2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta: Uniklubi, koska aina jaksan ihmetellä miten joku siitä tykkää.. ja koska olet ainoa tuntemani ihminen joka sitä hehkuttaa.
(Toim. huom. Ei minuunkaan se uusin tuotanto kovin kovaa kolahda, mutta Kehä on tosi hyvä levy!)

3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on: Ainakin kirjoittaminen ja musiikki (joskin makumme eroaa - mutta intohimoinen suhtautuminen aiheeseen on yhteistä).

4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua: Akateemisuus, tehokkuus, intohimosi työtäsi kohtaan.

5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta: En muista! Siellä huoneissa me hengattiin, tulit vähitellen tutummaksi.

6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni: Kyllä se varmaan lehemä on.

7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä: Öööh.. näissä olen niin huono. Kysyn sitten myöhemmin jos tulee mieleen.

8 kommenttia:

Loviisa kirjoitti...

Itsepähän kysyit. Kohta 2: se peellä alkava viisikirjaiminen jossa on tätejä ja setiä vähissä vaatteissa ;D

Loviisa vieläkin kirjoitti...

Ja tämä siis tarkoittaa sitä, että tee musta tää kans, joooooooko?

neiti minkkinen kirjoitti...

Ja mä tiesin heti mistä on kyse! :D Hahaa.

Minä kans osallistun. Ja väkerrän ne vastauksenikin kunhan jaksan, ehdin, muistan.

Tiia kirjoitti...

Minäminä! :)

Careliana kirjoitti...

No niin, tehtaillaas näitä vastauksia sitten. Kiva että kiinnostaa...

, Loviisa.
1. Kerron sinusta jotain.
Älykäs, herkkä - ja rohkea, rohkea nainen! Kun elämä heittää eteen yllättäviä haasteita, ammentaa jostain yllättävää voimaa selvitä niistä loistokkaasti voittajana!

2. Mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
Gilmoren tytöt (okei, ei ole bändi eikä elokuva mutta saa kelvata).

3. Jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
Joo, näitähän riittää. Päällimmäisenä varmaankin tolkuttoman vahva tarve olla pidetty, arvostettu ja tärkeä. Ja voittaa. Aina.

4. Mistä saattaisin kadehtia sinua.
Työmarkkina-arvostasi. Ja tavallaan myös nykyisestä elämäntilanteestasi: vapaus, itsenäisyys, uudet haasteet. Ja tihisyttävässä vaiheessa hehkuva uusi suhde.

5. Ensimmäinen muistoni sinusta.
Muistan kun ekan kerran tavattiin livenä, minua huvitti se kuinka oikeastikin puhut juuri samaan tyyliin, samanlaisilla äänenpainoilla kuin kirjoitatkin. Sarkasmin kruunaamton kuningatar.

6. Eläin, josta tulet mieleeni.
Joku iso kissa, ilves tai gepardi tai sellainen. Aluksi ehkä hieman ujo mutta pohjimmiltaan kuitenkin tosi sähäkkä.

7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
No tuota, se elokuvalaji... Miten ihmeessä sinä just sen minuun assosioit?!? (Ehkä on kuitenkin parempi ettet vastaa tähän, ja saatan minä vähän aavistaakin, mistä tämä mielleyhtymä on peräisin. *visl*)

Careliana kirjoitti...

Sitten Minkkis.

1. Kerron sinusta jotain.
Mystinen, kiehtova hahmo. Ei levittele persoonaansa (joo luitko väärin? sanoin "per-soo-naan-sa"!) kuin avointa kirjaa, mutta tuttavuuden syventyessa paljastaa itsestään jatkuvasti uusia kykyjä ja hienoja ominaisuuksia.

2. Mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
Twin Peaksin tunnari. Kahdestakin syystä: ensinnäkin David Lynchin takia ja toisekseen siksi, että siinä tunnarissa on jotain samanlaista eteerisyyttä kuin sinussakin.

3. Jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
Mieltymys kirjoittamiseen. Ja poikamme puhuvat samaa kieltä.

4. Mistä saattaisin kadehtia sinua.
Kuvataiteellisesta lahjakkuudesta, kädentaidoista. Kyvystä haltioitua.

5. Ensimmäinen muistoni sinusta.
Edelleen ensivaikutelma ensimmäisellä livetapaamisella: Wow mikä kaunotar! Mutta vähäpuheisempi kuin kuvittelin (no okei joo, jos paikalla ollaan minä ja Lappis, on kai turha kuvitellakaan että muut mitään puheenvuoroa saisi).

6. Eläin, josta tulet mieleeni.
Heh, luulitko että toistan sen taannoisen vertaukseni? Lällällää, enpäs. Vaan valitsen ison kissan sinullekin, tiikerin: kaunis ja kiehtova mutta ei ihan helposti lähestyttävä. Ja poikastasi puolustat ja suojelet viimeiseen raitaan asti, aina.

7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
Miksi et halua, että sinua pidetään ennen kaikkea taiteellisena ihmisenä?

Careliana kirjoitti...

Ja Tiiuska.

1. Kerron sinusta jotain.
Uskomattoman rauhallinen, seesteinen, ympäristötietoinen, Äiti isolla Ä:llä.

2. Mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
Tämä on kyllä kaikkein vaikein... Kaikki muut on sanoneet Lauri Tähkä, minä yritän keksiä jotain muuta (koska Tähkän assosioin itse asiassa vahvimmin erääseen toiseen yhteiseen nettituttuumme). Jotain rokkia se kuitenkin olisi... Eikäku nyt muistan! Paula Koivuniemen Sata kesää tuhat yötä, se tuli sinun autoradiostasi silloin kerran kesällä mökkibileiden jälkeen... (saa pyöritellä silmiä - minulla vain ON sairaalloisen hyvä ja kieroutunut muisti!)

3. Jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
Halu pelastaa maailma. Sinä vain toteutat sitä paljon paremmin kuin minä. Niin ja se Lauri Tähkä.

4. Mistä saattaisin kadehtia sinua.
Kyvystäsi nauttia äitiydestä täysillä. Ja siitä, että sinulla tosiaan riittää viitseliäisyyttä yrittää pelastaa tätä maailmaa (ks. ed. kohta).

5. Ensimmäinen muistoni sinusta.
Tosi iso kontrasti sen välillä, kuinka paljon puhut chatissa ja kuinka vähän livenä!

6. Eläin, josta tulet mieleeni.
Panda. Söpönen, pehmoinen ja symboloi maailman pelastamista.

7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
Joko teillä on se toinen tilauksessa..?

Tiia kirjoitti...

Hih, ei ihan vielä...