Tilinpäätös

Vaikka siihen tosiaan taitaa mennä vielä hyvinkin kauan, ennen kuin äidin asiat on kokonaan ja lopullisesti selvitetty, prosessin tässä vaiheessa pystyin kuitenkin jo tekemään eräänlaisen "välitilinpäätöksen": lähetin muutamille asianosaisille kiitos- ja/tai tiedonantokirjeet. Mitenkään välttämätöntähän kirjeiden lähettäminen ei toki ollut; olihan kuolinilmoituksessa se standardimuotoinen kiitos muistamisesta kaikille tasapuolisesti, ja viralliset ilmoitusasiat toki ilmoittelee pesänselvittäjä sitä mukaan kuin tarvetta on. Minulle itselleni oli kuitenkin henkisesti tärkeää kirjoittaa ne kirjeet, ihan vanhanaikaiset kirjeet kuorineen ja postimerkkeineen, koska laitoin mukaan myös joitain kuvia hautajaisista. Yksi kirje lähti äidin irtaimiston ostajalle, ja äidin veli ja täti saivat omansa.

Kovimman mielenliikutuksen aiheutti kuitenkin kirje sellaiselle ihmiselle, jolla ei itse asiassa enää tässä vaiheessa ole koko asian kanssa mitään tekemistä. Mutta juuri tätä ihmistä, enemmän kuin ketään, tunsin tarvetta vielä muistaa ja kiittää. Yliampuvan ylisentimentaalisuuden riskin tiedostaen, kyynelet poskilla valuen, kirjoitin: Haluan vielä kerran kiittää sinua kaikesta antamastasi avusta ja tuesta – en tiedä, miten olisinkaan ilman sinun apuasi selvinnyt elämäni toistaiseksi raskaimmasta koettelemuksesta! Ja ennen kaikkea haluan kiittää sinua siitä, että olit äidin ystävä. Äidin elämä ei ollut helppoa, mutta ilman sinun kaltaisiasi ihmisiä se olisi varmasti ollut vielä paljon vaikeampaa. Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että sinulla on äidistä ihan hyviä muistoja vaalittavanasi, ja se on tärkeää.

En sittenkään viitsi pitkästyttää teitä mahdollisia lukijoita tämän ihmisen tarinalla, vaikka niin upean, pyyteettömän avuliaan, hyväsydämisen ihmisen tarina sinänsä ansaitsisikin tulla kerrotuksi. Hän palautti kyllä minuun ison siivun uskoa ihmisten hyvyyteen! Olenkin miettinyt, että jotain hyvää sentään seurasi äidin kuolemasta: minä sain tutustua tähän hienoon, kultasydämiseen ihmiseen. Hänen kaltaisiaan pitäisi olla maailmassa niin paljon enemmän, hänen kaltaisensa ainakin minä haluaisin olla!

Vaan kukin tyylillään. Minä nyt olen tällainen kuin olen. Nyt taas vaihteeksi vähän paremmissa väleissä itseni ja universumin kanssa. Kohta on viikonloppu ja olutfestarit. Ihan kivaa. Joo. Kyllä tää tästä taas.