FF

Enpä ole hetkeen päivittänytkään kuulumisiamme, joten summataas nyt kulunut viikko vähän kuin pikakelauksella. Useimmat lukijat lienevät kyllä kuulleet nämä asiat jo muuta kautta, mutta kertaushan on opintojen äiti ja muuta yhtä latteaa.

Poika kävi 4-vuotisneuvolassa. Terkkari totesi, että hän on vilkas ja puheterapian tarpeessa, mutta muuten saatiin jotakuinkin puhtaat paperit. Mikäs siinä, mennään vain suujumppaan sitten. Poikahan on kyllä verbaalisesti varmaan keskimääräistä lahjakkaampikin (kyllä kyllä, äitiinsä tullut tietenkin), mutta puheentuotossa hänellä toki on ongelmia: R, K, L ja TS-yhdistelmä eivät oikein luonnistu; terkkari arveli tämän johtuvan suun motoriikasta (kuulossa tai ymmärryksessä ei vikaa ole), joten terapiasta voi hyvinkin olla hyötyä.

Me kävimme miähen ja kaveriporukan kanssa Suomi - Saksa -jalkapallopelissä. Kylmä oli kuin jääkarhun nenässä eikä vieläkään päästy voitonjuhlia viettämään, mutta olihan se kokemus sekin, on sitä kurjempiakin reissuja heitetty.

Miähen mummo siunattiin tänään vain lähisukulaisten läsnäollessa. Kaikessa vaatimattomuudessaan hautajaiset sujuivat ihan mallikkaasti. Itse toimituksen ajaksi vaiensimme jälkikasvumme oppikirjatyyliin runsaalla sokeripitoisella eväsmätöllä - mistä hän sitten kiittikin röyhtäisemällä reteästi juuri, kun seurakunta oli hiljentynyt rukoukseen. Tiedä häntä sitten, kumpi oli nolompaa, pienen ihmisen röyhtäisy vai se, että vanhemmat meinasivat tästä hyvästä tikahtua hihityksen pidättelyyn... Vaiko sittenkin se, kun minä vahingossa otin aivan liian ison palan kakkua ja spontaanisti kommentoin tapahtunutta hihkaisemalla "voi herrajumala" - ja nostaessani katseeni kakkulautasesta tajusin papin seisovan juuri vieressäni. Mutisin anteeksipyyntöni, mutta jätin sentään ilmaisematta puolustuksekseni, että kai minä sentään voin Hänen nimensä turhaan lausuakin, kun en kerta Häneen usko.

Siinäpä ne viikon kohokohdat kai tulivatkin. Lisäksi minä olen vaihteeksi stressannut ja panikoinut ja hysterisoinut terveydestäni, mutta ei siitä sen enempää. Se terve sielu terveessä ruumiissa on ilmeisesti tosiaankin liikaa pyydetty. Hei olisko tässä edes tinkimisen varaa - josko edes jompikumpi onnistuisi..? Tai vaikka vuorotellen? Edes joskus? Jooko?

Huoh. No se on sentään positiivista, että yliopistotyö on taas alkanut ja maistuu yhtä mukavalle kuin aina ennenkin. Kaipa tää tästä. Muruja on elon onni ja muuta yhtä latteaa.