torstai 23. lokakuuta 2008

Or else!

Kuten edellisen kirjoitukseni kommentoijatkin huomasivat, aika monet asiat pyörivät ainakin minun mielessäni negatiivisen kautta: ei saa, ei pidä, ei kannata... Rupesinpa sitten oikein miettimään, että miten niin ei saa? Miten se ajatus muka jatkuu, mikä siinä on se perustelu? Ei saa siksi että. Tai muuten! Niin, mitä muuten, häh?!?

Ei saa olla hullu, väsynyt, heikko, lihava, koska...

...sitten ei ole hyvä ihminen. Kukas se taas olikaan patentoinutkaan sen universaalisti pätevän hyvän ihmisen määritelmän?

...sitten kaikki maailman ihmiset eivät pidä sinua huipputyyppinä ja tykkää sinusta ehdoitta. Uutissähke: eivät ne tee sitä kuitenkaan. Ei kaikkia vain voi miellyttää. Jonkun mielestä olet takuulla ärsyttävä, rasittava, pitkästyttävä, suorastaan vastenmielinen, olit sitten millainen tahansa.

...ei puolisosikaan jaksa rakastaa sinua sellaisena. No jos hän ei rakasta sinua sellaisena kuin olet, ei sille sitten mitään voi. Oletettavasti hän kuitenkin rakastaa, koska on puolisoksesi ryhtynyt ja sellaisena pysytellyt.

...et itsekään halua olla sellainen, sinulle tulee siitä paha mieli. No sinulla on jo paha mieli. Niin tai näin, kupoliin ottaa. Relevantimpi kysymys olisi, tuleeko itsensä soimaamisesta sitten parempi mieli. Eipä taida tulla ei.

Minulla on vieläkin kokeilematta, kuolisiko se kipu tosiaan huutamalla alastomana lattialla. Käskemällä se ei ainakaan kuole. Eikä, myönnettäköön, tunnu kuolevan mässäämälläkään. Eikä puhumalla eikä laulamalla eikä parkumalla. Kai se sitten on osa minua, hyökkää aina välillä enempi/vähempi puun takaa, riehuu aikansa ja laantuu sitten. Kuoleeko se kokonaan koskaan? Tuskin. Kai sen kanssa pitäis yrittää oppia elämään. Tai siitä huolimatta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oijoijoi, liippaapas läheltä. No, samis mikä samis, tässä(kin) asiassa. Perustelut ovat uskottavia, mutta eivät vaan mene jakeluun asti. Ehkä sitten aikuisena, eh...