sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Näitä päiviä ei ole koskaan liikaa

Joskus sen vain tietää heti herätessään. Että päivästä on tulossa sellainen. Sellainen, että elämä hymyilee täyttä pepsodentia ja virtaa tuntuu riittävän vaikka mihin. Nämä merkilliset vireet kannattaa yleensä hyödyntää tehokkaasti, sillä ne ovat sangen harvinaisia ja nopeasti ohimeneviä.

Minuun se iski eilen. Aamupäivä sujui vielä suhteellisen normaaleissa merkeissä: tein pienen työtehtävän, jonka olin poikkeuksellisesti lupautunut viikonlopuksi ottamaan, pesin pyykkikorit tyhjiksi, laitoin ruokaa ensin lapselle ja sitten aikuisille ja puunasin keittiön kiiltäväksi. Mutta sitten iltapäivällä villiinnyin ihan totaalisesti. Syytän ehkä Smurffeja, joiden uusi levy on soinut meillä lähes tauotta viime aikoina, jos ei soittimessa niin päässä: Anna se moppi, anna se moppi, oven avaan, täytyy tuulettaa - Anna se moppi, anna se moppi, mun täytyy siivota, mun koti ei oo läävä... Tiedä häntä, syystä tai toisesta joka tapauksessa tein jotain aivan tavatonta: minä imuroin! Kyllä, sekin on minulta jo uroteko, sillä inhoan imuroimista yli kaiken, varsinkin meidän asunnossamme, jossa ei normaalitilassa vapaata lattiapinta-alaa varmaan ole paria neliömetriä enempää - mutta eihän se siihen edes jäänyt. Imuroituani köijäsin matot pihalle tuulettumaan. Eikä siinäkään vielä kaikki, sitten minä vielä luuttusin koko lattian! (Ensin tosin pengoin hyvän tovin siivouskomeroa hämilläni lauleskellen että mun moppi ei oo täällä, ennen kuin löysin kyseisen siivousvälineen kylppärin nurkasta, jossa se on siis ilmeisesti ollut "kuivumassa" joulun alla tehdystä jääkaapin alusen pesusta asti.)

Jollekulle moinen saattaisi olla ihan normaalia viikko- tai vähintään kuukausisiivousta, mutta meidän huushollissamme se on huomattavan harvinaista. Ne, jotka tuntevat minua vain tämän blogin kautta - ja ilmeisesti yllättävän monet livetututkin - ovat ehkä saattaneet saada minusta hyvinkin touhukkaan ja myös siivousintoisen käsityksen, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Meillä se kuuluisa perussiivouksen taso on sitä luokkaa, että pölyallergikot saanevat oireita jo kaukana pihan puolella. Siksihän jokainen yhtään tavallista tiskausta kummempi toimenpide tuntuukin niin suunnattomalta uroteolta, että se pitää oikein raportoida blogiinkin.

Mutta jos ja kun tämän blogin perusteella minusta on saanut jotenkin jumppaintoisen kuvan, se pitää kyllä prikulleen paikkansa. Tämäkin mukava viikonloppu tulee saamaan mukavan päätöksen body pumpin muodossa, mistä kertynee mukavasti virtaa ja iloista mieltä jo ensi viikollekin. Tosin sitä ennenkin ehtisi kyllä vielä vaikka mitä - tämä päivä nimittäin alkoi mukavasti tavallista pidempien aamu-unien merkeissä, joten epätavallista tarmoa olisi ehkä vielä hieman jäljellä. Nyt pähkäilenkin kovasti, miten tässä nyt etenisi: pesisikö peilit, tekiskö päivällisvalmisteluja, lähestyisikö kustantajia lastentarinalla vai laiskottelisiko vain hetkisen. Pelkkiä hyviä vaihtoehtoja.

Joskus näinkin!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En todellakaan olisi uskonut tuota sinun imurointi ja moppausintoa yhtä vähäiseksi kuin minun. :)
Meillä tarvetta olisi yleensä useammin kuin intoa, meillä onneksi edes muut on innokaampia. Tosin lasten leikki-imurista ei kauheesti ole apua, ikävä kyllä. Välillä sitten vaan kerään elävästä koirasta johtuvat villakoirat vaan nurkista ja taas kehtaan olla.
Vähän hymyilytti kun kaveri eräässä "leikissä" valitsi minua kuvaavaksi sanaksi siisti. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvänen aika!

Muhun nuo tuollaiset virtapiikit iskevät aina siihen aikaan vuorokaudesta, kun pitäisi olla nukkumassa tai käydä nukkumaan. Mistähän se johtuu? Ehkä siitä, että kuitenkin alitajuisesti tajuan, että en mä VOI haluta sellaista tehdä :D

Anonyymi kirjoitti...

Totanoin... siis jo se että oot joulun alla tarvinnut moppia, osoittaa sut noin 250% siivousintoisemmaksi kuin mut. Huomasin nimittäin tossa toissapäivänä saunaan mennessäni että se moppi siellä kylppärin nurkassa oli aika pölyinen.
Ja samaa mieltä jäsen Maimain kanssa, inspiraatio iskee keskimäärin klo 23. Tosin eihän se mun naapureita täällä haittaa, mut onhan noi yöunetkin keksitty. Systeri sanoi viimeksi tänne tullessaan että aina pihaan ajaessaan kuulee imurin äänen (=allergikon vierailua edeltävä paniikki-imurointi)

Careliana kirjoitti...

Se oli miäs joka joulun alla jääkaapin alla mopin kanssa heilui...