maanantai 29. marraskuuta 2010

Tulkoon vaan silmitön talvi

Pakkanen paukkuu viidentoista asteen hyytävämmällä puolella. Huiman kaunistahan tuolla ulkona on, mutta aika armottoman kylmää. Tällaisella säällä tekisi mieli huudattaa takkaa nonstoppina - vaan kun meillä ei ole polttopuita.

Alun perin meidän oli määrä hankkia polttopuut lankomieheltä, hän kun on tätä nykyä ikään kuin metsätilallinen. Mutta ei niitä klapeja sitten kukaan (siis myöskään me itse) sieltä jaksanut käydä pakkaamaan ja kuskamaan, konsensuksen vallitessa totesimme, että kätevämmin saamme puut joltain paikalliselta toimittajalta.

Otimme asian puheeksi naapurin kanssa. Hän kertoi käyttävänsä puulämmitystä hyvin paljon ja tietävänsä edullisen hankintapaikan. Oli puhetta yhteistilauksesta: samalla kun naapuri hakee itselleen täyden lastin puita, riittää siitä mainiosti motti-pari meillekin. Tämä kuulosti meistä huippuhyvältä diililtä, ja naapuri sanoi soittelevansa puutyypille lähiaikoina.

Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä marraskuun puolivälin tienoolla naapuri kertoikin tyytyväisenä ostaneensa koko rahalla brikettejä, kun oli sattunut tosi hyvä erikoistarjous kohdalle. Kertaluontoinen erikoistarjous, joka oli siinä vaiheessa jo mennytkin.

Me katsoimme miähen kanssa peiliin ja palautimme mieliimme, että asioista yleistasolla rupatteleminen on eri asia kuin niistä sopiminen. Naapuri on tosi hyvä tyyppi, emmekä missään tapauksessa ole hänelle vihaisia, oma mokahan se oli, kun emme älynneet konkreettisesti tarttua toimeen.

Eipä sitten muuta kuin konkreettisesti tarttumaan toimeen. Arvatkaapa huviksenne, kuinka a) helppoa, b) edullista, c) ylipäätään mahdollista on polttopuiden hankkiminen vapailta markkinoilta marraskuun loppupuolella ennätyspakkasten naristellessa nurkkia. Joo voin kertoa, että vastaus kaikkiin em. kohtiin on voi morjens! Klapisivustot huutelevat ei-oota, valtavia vähimmäiseräkokoja ja/tai käsittämättömiä hintoja.

Ensimmäinen myyjä, jolta ylipäätään oli mahdollista tilata meidän tarpeitamme vastaava satsi puita, vastasi sentään heti tilausta seuraavana päivänä, että häneltäkin ovat puut jo loppu, on vain unohtunut päivittää tieto nettisivuille. Seuraavaa tilausvahvistusta odottelimme viikon, ennen kuin jatkoimme etsimistä. Kun sitten vihdoin viimein saimme (järkyttävän ylihintaisen) tilauksemme yhdelle toimittajalle läpi ja vahvistettua, tämä edellinenkin pystyi vastaamaan, että ei hänelläkään juuri meidän tarvitsemamme kokoisia klapeja ole mutta hän voi niitä kyllä pilkkoa. No ei tarvinnut enää ei, kun oli jo sen toisen kanssa puutoimitus sovittu lauantaille tai sunnuntaille.

Tänään on maanantai. Meillä ei vieläkään ole polttopuita.

Alan jo oppia, ettei tässä ole mitään syytä hermostua saati närkästyä. Lukuisilta talonrakennusprojektin parissa puuhastelevilta tuttavilta olen kuullut, että useimpien tavarantoimittajien/toimijoiden lupaamat toimitus-/toiminta-ajat ovat parhaassakin tapauksessa suuntaa-antavia, ja säätövarat lasketaan yleensä viikoissa eikä päivissä. Se vain kuuluu toiminnan luonteeseen.

Minähän olen itsekin yrittäjä, ja minun toimintani luonteeseen (saati sitten minun omaan luonteeseeni!) tuollainen ei kyllä istu laisinkaan. Voin kuvitella, että jos itse suhtautuisin deadlineihin yhtä luovalla asenteella tyyliin "no jos nyt kuukauden sisään sovitusta teen niin hyvä tulee", ei kovin pitkään tarvitsisi palveluitani tarjota. Mutta minun alani nyt onkin ihan eri juttu, siistiä sisätyötä, tavallaan aineettomien hyödykkeiden pyörittelyä, johon ei sisälly mitään säästä tai muistakaan olosuhteista riippuvaisia elementtejä. Ja tällä säällä olen totisesti sangen kiitollinen juuri siitä, että saan tehdä tätä siistiä sisätyötä, joka ei sisällä mitään ulkoilmassa tapahtuvia osa-alueita!

Ja odottelen ihan kiltisti ja kärsivällisesti sitä puutoimitusta. Kuka niitä näillä pakkasilla sitä paitsi tarkenisi ulkokatokseen pinotakaan! Otan vähän lisää glögiä lämmikkeeksi.

Ja jatkan iloista joulun odotusta. Nyt saa jo virallisesti olla tohkeissaan, kun on adventtikausi alkanut!

Ei kommentteja: