sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Vanhaa lehmää, hönkivää härkää ja kännistä kanaa

Se vanha lehmä olen siis minä. Tosin ihana. viisas ystävättäreni totesi, että joka päivähän me vanhenemme ihan saman verran, mutta syntymäpäivänä juhlistetaan sitä, että olemme tämän vanhenemisprosessin ylipäätään päässeet aloittamaan. Siis ylistys olemassaololle!

Juhlapäiväni kunniaksi järjestin pienimuotoiset illalliskutsut, hyvä ystäväpariskunta tuli kylään. Ruokalistalla oli sitä hönkivää härkää, Texas chili -lihapataa, joka on kyllä aina yhtä mahtava makuelämys. Sen seuraksi tein aurinkosalaatin eli kokosin laakeahkolle vadille tavallisen vihersalaatin ja reunustin sen juustokuorrutteisilla nacholastuilla. Siitä tulikin oikein iloisen näköinen ja hyvän makuinen kokonaisuus! (Kuvia en muistanut/kehdannut/jaksanut ottaa, mikä näin jälkikäteen hieman harmittaa.) Jälkiruoaksi tarjosin valkosuklaajuustokakkua, johon en itse ollut ihan täysin tyytyväinen - mutta hei, onhan huonokin juustokakku aina silti aika hyvä kakku.

Koska hönkivän härän kyytipoikana tarjottiin oikein Alkon myyjän avustuksella varta vasten makuun passattua olutta ja viiniä (ja myöhemmin myöskin siideriä, viskiä ja sherryä), olin kaukaa viisaana varannut tämän sunnuntaipäivän ruoaksi jotain yksinkertaista. Eli ostanut ison lootan iänikuisia broilerinsuikaleita aikeenani huitaista niistä sellainen iänikuinen pastankastike, johon tulee paistettuja broilerinsuikaleita, tuorejuustoa ja ruokakermaa. Sangen sivistyneen illan jälkeen minun teki kuitenkin mieli valmistaa broiskusta jotain vähän juhlavampaa, olihan se varsinainen juhlapäiväkin vasta tänään sunnuntaina. Suikaleet tihisivät jo pannulla, kun päähäni pälkähti juuri taannoin jossain epämääräisessä ruoanlaitto-ohjelmassa näkemäni resepti (olen ruoanlaitto- ja sisustusohjelmien heavy user enkä parhaalla tahdollanikaan pysty muistamaan, mikä niistä lukuisista vaihtoehdoista tämän kyseisen inspiraation takana oli, sorppa vaan tekijänoikeusaktivistit). Joten tuumasta toimeen: otetaan pieni tölkki kuivaa siideriä (tai vastaava määrä, siis 2,5-3 dl valkoviiniä), sekoitetaan siihen turaus sinappia (ehkä suunnilleen vajaa ruokalusikallinen) ja hulaus kuivattua rakuunaa (varmaan suunnilleen saman verran tai vähän vähemmän kuin sitä sinappia) ja kipataan pannuun ruskistettujen broilerien päälle. Annetaan kiehua reilusti, että alkoholi haihtuu, juuri ennen tarjoamista voi lisätä lorauksen kermaa (minä jätin tällä kertaa väliin, koska meillä sattui olemaan sitä siideriä vain puolen litran tölkeissä ja enempiä ajattelematta käytin sellaisen kokonaisen, josta kieltämättä tuli nestettä hieman liikaa - mutta hei, mitä sillä toisella puolikkaalla olisi muka voinut tehdä, juodako vai..?). Suosittelen, oli muuten oikeasti hyvää, se sinappi on kerrassaan oiva lisä yhtälöön!

Tarkennettakoon siis vielä, että otsikossa mainittu känninen kana viittasi ruokalajiin, ei kokkiin. Minä olen ihan täysissä sielun voim... no ainakin selvin päin joskin hieman öllöisessä mielentilassa massutettuani juustokakun ja valkosuklaan jämiä pitkin päivää, vuoden vanhempi kuin vuosi sitten ja päivän vanhempi kuin eilen. Ja tässäpä vanhenen edelleen tasaiseen tahtiin koko ajan.

2 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

Tuli nälkä!!!

Careliana kirjoitti...

Hyvää ruokahalua vain Eloise! Ja ehdottomasti kannattaa kokeilla noitakin reseptejä joskus.