Matkakuumetta

Lähtö lähestyy, jännitys tiivistyy.

Nythän sekä influenssa että vatsatauti kaatavat kansaa sankoin joukoin kaikkialla, ja minäkin olen sydän kurkussa jännännyt, iskeekö jompikumpi tai molemmat mainituista pahalaisista meidän perheeseen. Poikahan altistuu valtavalle pöpömäärälle päivittäin koulussa, ja lätkätreeneissä vielä eri kannoille. Miäs on kyllä ottanut influenssarokotteen, mutta eihän sekään mikään takuuvarma suoja kaikkia mahdollisia tauteja vastaan ole. Omasta puolestani en ole kantanut huolta, sillä minuun eivät nuhakuumeet pysty: olen kymmenen viime vuoden aikana sairastanut työtehoa alentavan flunssan tasan kahdesti, ja niistäkin toisella kertaa pöpö iski Rodoksella eli onnistui ohittamaan raudanlujan puolustuslinjani vain vierasperäisyytensä ansiosta. Sitä paitsi enhän juurikaan liiku ihmisten ilmoilla, joten eipä niillä pöpöillä kauheasti saumoja meikäläiseen ole, ei.

Joo oikein arvasitte, kuuluisia viimeisiä sanojahan nuo.

Torstai-iltana havahduin epäilyttävään olotilaan: ihoni oli kipeä, vaatteet satuttivat. Ilmiö on harvinainen, mutta tiedostan sen merkitsevän yleensä sitä, että minulla on kuumetta. Myös joka ikiseen niveleen ja lihakseenkin sattui, särki, kolotti ja jomotti tavalla, joka ei viitannut edellispäiväisen jumpan jälkitilaan vaan johonkin ihan muuhun. Ja sitten tulivat vilunväreet. Makasin kolmen peiton alla tutisten. Kuumemittari kailotti tömäkän Buranankin jälkeen kolmeakasia. Mielessä velloi suloinen sekamelska epäuskoa ja turhaumaa: minä, joka en i-ki-NÄ sairasta kuumeflunssaa, onnistuin sitten kehittämään oikein oppikirjatyypillisen influenssan juuri nyt, kun todella hartaasti kaivattu lomamatka odottaa ihan nurkan takana ja sitä ennen olisi vielä melkoinen työvuori purettavana ja erinäisiä valmisteluja tehtävänä. Hei oikeesti, universumi!?!

Lehdissähän on toitotettu, että tämä tämänvuotinen influenssa kestää perusterveillä aikuisilla viikosta kahteen ja siitä pääsee eroon vain ja ainoastaan potemalla, mitään oikotietä onneen eli paranemiseen ei ole. Eli juuri kun olin hiuksenhienosti onnistunut välttämään matkan tyssäämisen lentokentälle liian vanhan passin takia, saattaisin nyt siis pahimmassa ääritapauksessa jäädä kiinni terveystarkastuksessa (joillain lentokentillähän edelleen mitataan matkustajien kuumetta sikainfluenssakohun jälkimainingeissa)!

Onneksi tuo worst case scenario sentään jäi vain painajaisen tasolle. Joko minun raudanluja puolustuslinjani ehti sieltä kebabkioskilta takaisin peliin tai sitten kyseessä ei ollut influenssa, mutta joka tapauksessa seuraavana aamuna olin jo täysin kuumeeton ja muutenkin terve kuin pukki.

Jokohan sitä nyt saisi hengittää vapaasti ja keskittyä niihin valmisteluihin?

Lääkevarannot on jo tsekattu ja riittäviksi havaittu, postin ja lehden jakelut keskeytetty, naapuria pyydetty tarvittaessa jättämään pihaamme autonjälkiä murtomiesten hämäämiseksi. Sitten olisi vielä sen hiivatin passin nouto, pojan parturi, aurinkorasvan metsästys, työvuoren purku, kirjanpitäjän tapaaminen, valuutanvaihto, kenkätarkistus - pojalle täytynee varmuuden vuoksi katsella uusia crocseja, nykyiset kun ovat koululla sisäkenkinä - iPodien, kameroiden yms. vekottimien lataus, säärikarvojen ajelu... ja eipä sitten kai muuta kuin kamat kassiin ja leimat passiin! Toivottavasti ainakaan ei enää muuta ylimääräistä hässäkkää!