keskiviikko 15. elokuuta 2012

Jokosenytmeni?

Eikö se ollut viime viikolla, kun päivittelin omenankukkia ja valkeita öitä ja kevätjuhlaa?

Miten sitten nyt on jo syysleimut ja pihavalot ja uudet koulukirjat päällystettävinä?

Siinä se näköjään sitten meni, taas yksi kesä. Työn merkeissähän se minun osaltani enimmäkseen kului, joten ehkä siksi se pääsi vähän huomaamatta livahtamaan jostain takavasemmalta ohi. Kyllä tuntui raskaalta vääntää sitä sorvia muiden lomaillessa ympärillä - mutta kun tässä äskettäin maksoin samalta istumalta kolmen kuukauden ALV:t ja kahden kuukauden eläkkeet niin muistin taas, miksi yksinyrittäjän ei paljon kesälomia tarvitse pidellä. Sarjassamme takavasemmalta ohi livahtavia asioita: tienestit...

Vaan jääpä tästäkin kesästä aikakirjoihin ainakin yksi Suuri Saavutus: löysin vihdoin ja viimein sen oikean kirsikkapuun!!! Eikä se tosiaan olekaan se, jota olen kuvien kanssa täällä blogissakin esitellyt, vaan sellainen tavallinen vihreä pikku puu, jota olen luullut joksikin koristepuuksi. Ikinä en ole siinä kukkia, saati sitten marjoja, bongannut - mutta syykin viimeksimainittuun selvisi saman tien: nyt ehdin näköjään ihan sattuman oikusta nappaamaan viisi (5) ihanaa makeaa kirkkaanpunaista marjaa talteen, mutta kun syvällisen analyysin ja syömäkelpoisuuden varmistamisen jälkeen seuraavana päivänä menin katsomaan, olisivatko ne odottamaan jääneet raakileet jo kypsyneet, puu ammotti jälleen tyhjyyttään; tarkasti tihrustamalla saattoi löytää muutaman karan päässä kuin ilkkuen killuvan kiven. Ihmiset 5 - Räksät 100. Argh.

Vaan onhan tämä syyskesäkin aika hienoa aikaa. Kaikenlaista satoa saa korjata, puutarhatonttukin sentään jotain. Tämänvuotiset siemenperunamme olivat hyvin kitsassatoisia eikä herneistäkään itänyt kunnolla kuin yksi, mutta salaatin ja sipulin suhteen olemme olleet iloisen omavaraisia koko kesän (ja niitä siis rouskutellaan päivittäin), ja pari hassua tomaattiakin on jo omasta taimesta saatu.


Ja jos jokin kukoistaa niin oregano, jonka edelliset asukkaat olivat jättäneet talvehtimaan ruukkuun mutta joka kuin ihmeen kaupalla lähti uuteen nousuun, kun keväällä maahan tyrkättiin. Ja onkin sitä nousuaan sitten jatkanut ja jatkanut ja valloittanut holtittomasti elintilaa. Muuten kiva mutta kun meillä ei kukaan tykkää oreganosta... Mutta eräille sen sijaan tuntuu maistuvan:


 

Kun tänään suuntasin salaatinhakuun, minua vastassa oli upea näky: iso lauma (vai onko se parvi?) neito- ja nokkosperhosia, laskin yhteensä ainakin seitsemän kaunotarta! Jotain iloa siis tuostakin yrtinreuhkasta...

2 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

meilläkin kävi samoin ihminen-räksä välisessä mittelössä. Räksät söivät kirsikkapuumme ensimmäisen sadon, joka ei ollut kovin mittava määrällisesti muutenkaan.
Tuo mäkimeirami on todellakin ihana perhoskasvi :)... tai mäkimeiramilta se ainakin näyttää :).

Careliana kirjoitti...

Kiva kuulla, että muutkin ovat jääneet lintuja vastaan alakynteen. Ehkä ensi kesänä koristelemme kirsikkapuumme CD-levyin tai jotain.

Olen ollut aikeissa hävittää tuon oreganon (eli mäkimeiramin - eikö se olekin sama rehu?) vallan pois kasvimaasta rehottamasta, mutta ehkä kuitenkin jätän osan siitä. Onhan se kukkiessaan ihan kaunis, ja perhoset tosiaan lisäävät viehätystä kovasti!