sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Inspistelyä, osa II

[Tämä on siis jatkoa tälle tarinalle.]

Ei herramunjee! Pakko palata kertomaan, kuinkas tässä kaikessa sitten kävikään... Seuraa isänpäiväjakso sarjastamme Careliana keittiössä.
 [Käynnistä päänsisäinen elokuvaprojektori. Taustalle Benny Hill -musiikki.]

Ryhdytään valmistamaan pasteijoita ja Beef Wellingtonia eli voitaikinakuoressa kypsennettyä paahtopaistia. 

Otetaan paketti voitaikinalevyjä pakastimesta. Reseptin mukaan lihan ympärille tarvitaan kolme levyä. Jätetään ne vielä pakkaukseen, levitetään loput leivinalustalle sulamaan. Laitetaan puhtaat pyykit siinä odotellessa kaappiin.

Otetaan valmiiksi tehty jauheliha-riisitäyte jääkaapista, lisätään siihen juustoraastetta ja kananmunaa. Ryhdytään valmistamaan pasteijoita. Lasketaan, että jos kolme levyä jätetään lihaa varten, jää pasteijoihin neljä levyä. Valmistetaan siis kahdeksan pasteijaa ja lykätään ne uuniin.

Täytettä jää tietenkin yli. Mietitään, viitsisikö sen pakastaa vai mitä sillä tekisi. Saadaan kuningasajatus lykätä se sinne paistin taikinakuoreen - olin kyllä ajatellut tehdä ihan riisutun mallin eli laittaa kuoreen vain sen paistin; alkuperäisessä Wellingtonissahan on sieniä, ja siinä minun käyttämässäni reseptissä olisi ollut pekoniakin, joten miksei jauheliha-riisiseos menisi yhtä hyvin. 

Kootaan Wellington ja lykätään se uuniin. Ollaan tosi tyytyväisiä omaan kekseliäisyyteen.

Ryhdytään siivoamaan jälkiä. Taikinalaatikko roskikseen... Mitähilloo, siellähän on ne kolme taikinalevyä, jotka piti käyttää siihen paistiin!!! Siis niitä pasteijoitahan oli määrä tehdä kaikista niistä levällään olleista levyistä, ei niistä kuulunut säästää kolmea paistille!!! Voi elämä mikä muistihirviö minä olen!!!

Pähkäillään, mitä niille kolmelle levylle nyt sitten tekisi. Pakastaa niitä ei enää voi, kun ovat ehtineet jo sulaa. Olisihan ne nyt sääli roskiinkaan heittää. Mutta kun se pasteijantäyte on nyt sitten kaikki mennyt! Kaivaako jääkaapista leikkelekinkkua, vai mitähän sitä... 

Lampun välähdys: Isänpäiväkakustahan jäi yli vajaa levyllinen suklaata! Viinereitä! Jess! Eiku suklaa pieniksi paloiksi, voitaikinalevyjen sisään, leikataan kampaviinerin malliin, ja voi autuus, kaapista löytyi oikein raesokeriakin kaiken kruunuksi! Markkeeratkoon nämä vaikka joulutorttuja sitten, en minä liiemmin siitä luumuhillosta perustakaan...

Että näin meillä. Hyvää yritetään tehdä mutta priimaa tuppaa tulemaan...

Ei kommentteja: