Hyvää mieltä

Hii miten hienoa, minua on taas muistettu - hyvän mielen haasteella, jonka suuntaani heitti Rillo: 

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle."


Tämä on itse asiassa sellainen seikka, jota olen ihan aktiivisesti pohdiskellut viime aikoina: Kuinka tärkeää onkaan oppia tunnistamaan ne - usein hyvin pienet - asiat elämässä, jotka tuottavat onnellisuutta. Joskus tuntuu siltä, että liian monen ihmisen vaakakuppia eivät juuri lottovoittoa pienemmät asiat paljon ylöspäin hetkauta - mutta vastaavasti pakkasen puolelle vetävät kyllä sitten ihan suhteettomankin pienet vastoinkäymiset.

Minusta ainakin jollain tasolla hyvän elämän reseptin keskeiset ainesosat ovat maltti pysähtyä hetkeen, taito löytää siitä iloa ja onnea - ja uskallus nauttia siitä!

Joten tässäpä niitä, pieniä ja suuria ja pieniä suuria asioita, jotka minulle tuottavat onnellisuutta:

1) Poikani. Suloinen, reipas, teräväpäinen lapseni. Minun silmissäni maailman kaunein olento (vaikka joku juuri totesikin noita lapsuudenkuviani nähtyään, että nyt se selvisi, keneltä poika näyttääkään - äitiinsä tullut, poikaparka) ja pelkästään hänen kasvojensa, kirkkaiden harmaiden silmien, harvahampaisen hymyn ja kurtulle menevän nenänvarren katselu saa minut tuntemaan sisälläni jotain lämmintä ja pehmeää. Varsinkin silloin, kun hän sattuu olemaan suhteellisen kiltillä ja ihanalla päällä. Kuten eilen, kun kävimme Tapparan pelissä, jonka jälkeen oli erityinen nimikirjoitustenjakotilaisuus. Poika pääsi fanikuvaan Ville Niemisen kanssa ja tuumasi jälkeenpäin, että "ei sitä Niemistä ees yhtään jännittäny olla fanikuvassa mun kanssa!"

2) Koirani. Mantelisilmät, silkkikorvat, lakunenä. Pumpulinpehmeä turkki käden alla, kylmän nenänpään töykkäisy, kylkeen nukahtaneen lämpö ja tyyneys, jälleennäkemisen riemusta aina yhtä villisti vispaava häntä. (Okei, ihan mikä tahansa koira. Sellainen joka tulee nuuhkimaan ja silitettäväksi, eikä haittaa vaikka ehkä jopa vähän lipaiseekin.) Sanotaan, että lemmikieläimen silittely alentaa verenpainetta - minun kohdallani tämä ainakin pätee, ja minulla onkin aina ollut todella hyvät, alhaiset verenpaineet. Onneksi välillä tulee vastaan painetta nostattaviakin asioita, muuten pyörtyilisin paineettomuuteeni varmaan tämän tästä.

3) Miäheni. Ajatuskin siitä, että joku rakastaa minua tarpeeksi paljon jakaakseen koko elämänsä kanssani, on aika huikea. Miäheni on peruskallioni, vankkumattoman luotettava kumppani tässä firmassa nimeltä avioliitto, ja samaan aikaan myös untuvatäkkini, pehmeä ja lämmin syli, johon voin käpertyä suojaan maailman kylmyydeltä. (Ei nyt mennä siihen, että todellisuudessa olen untuvatäkeille allerginen, saan niistä inhoja flunssaoireita; joku sellainen "60 % puuvillaa 40 % polyamidia -täkki" ei oikein olisi toiminut tuossa vertauksessa. Ja rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että toki miähelläkin omat ärsyttävät piirteensä on - voi pojat että onkin! - mutta ne hyvät ja myönteiset painavat vaakakupissa huisasti enemmän.)

4) Työ. Tästä olen kirjoittanut ennenkin. Olen hyvin työorientoitunut ihminen ja tunnen vilpitöntä onnellisuutta siitä, että voin työpanokseni antamalla kokea olevani jollekulle hyödyksi. Lisäksi, kuten olen myöskin jo moneen kertaan todennut, ihan vilpittömästi tykkään nykyisestä nimenomaisesta työstäni tosi paljon.

5) Kiireettömyys. Aamut, joina voi kellon soitua vain kierähtää tiukemmin miähen kainaloon, pyydystää huoneeseemme kipittäneen pojan toiseen kainaloon ja jatkaa torkkumista hänen suosikki-tv-ohjelmiensa säestyksellä. Illat, kun poika on rauhoittunut tuhisemaan uniaan ja me käperrymme miähen kanssa sohville katsomaan omia lempisarjojamme. Ja ehdottomasti myös tällaiset omat hetket, kuten juuri nyt, kun perheen miesväki on omissa menoissaan ja minä saan tehdä juuri mitä itse haluan - esimerkiksi blogata.

6) Hyvä ruoka. Itse tehtynä, jolloin on mukana myös onnistumisen ilo, tai ravintolassa nautittuna, jolloin lisämausteena on hemmottelun tuntu.

7) Pähkinät. Paahdetut ja ehkä hieman maustetutkin pähkinät. Makeanhimoon jogurttipähkinät. Olen niin pähkinöinä pähkinöihin, että ne ansaitsevat ehdottomasti oman kohtansa tällä listalla!

8) Kauneus. Pakkastimantit hangella, sokerihuurretut puut, tyyni järvenpinta kesäyönä, syksyn ruska. Kauniit taulut. Kauniit vaatteet. Kauniit rakennukset. Kauniit astiat. Kun silmä lepää, sielu lepää.

9) Hyvä musiikki. Kuuluu myös kohtaan "kauneus" mutta ansaitsee ehdottomasti myös oman kohtansa. Hyvän musiikin kuuleminen, varsinkin livenä, vie minut johonkin ihan toiseen maailmaan, irrottaa todellisuudesta, kuplii sisällä ja usein pakottaa koko kropan liikkeeseen. Itse laulaminen tuottaa hieman toisenlaista mutta yhtä lailla merkittävää ja ihan fyysisestikin havaittavaa onnentunnetta. Ja jos saan laulaa muille ja kokea tuottavani heille iloa ja onnea, kaikki edellämainittu vielä moninkertaistuu.

10) Liikunta. Tästäkin aiheesta olen paasannut aiemmin ja tulen varmasti paasaamaan jatkossakin vaikka kuinka. Kaikille se ei toimi samalla tavalla, mutta minuun iskee kuin sata jänistä. Se tunne, kun saa kerta kerran jälkeen antaa kaikkensa, ylittää itsensä, hikoilla pois kaiken turhan energian, rasituksen ja harmistuksen. Silkkaa fyysistä euforiaa. Olen endorfiininarkkari ja ylpeä siitä!

...ja vielä kerta kiellon päälle:

11) Blogimuistamiset. :D Ihan oikeasti olen aivan tohkeissani joka kerran, kun joku muistaa minua tunnustuksella tai haasteella. Lisäksi olen keskimääräistä pahempi meemifani, eli vihjeeksi vain jatkossakin: kaikki mahdolliset hömpät otetaan tässä osoitteessa kyllä riemumielin vastaan!

Josko tuo ylimääräinen onnenaiheuttaja rittäisi sitten kompensoimaan sitä, että en taaskaan taida jatkaa haastetta eteenpäin. Minusta nimittäin tuntuu, että kaikki seuraamani blogistit ovat tehneet sen jo. Mutta hyvää mieltä, sitä toivotan tasapuolisesti ihan kaikille blogiystäville ja kaikille muillekin, tutuille ja tuntemattomille!