En minä halua juuri tällä nimenomaisella päivämäärällä ruusuja vain siksi, että olen naaraspuolinen. Ilolla otan toki ihan minä tahansa päivänä vastaan kukkasia (ja kaikkea mahdollista muutakin lahjusta/muistamista) siitä hyvästä, että olen yleisesti ottaen ihana...
Minun mielestäni lähtökohtaisesti ihan jokaista ihmistä tulee kunnioittaa sen takia, millainen hän on ihmisenä, yksilönä, persoonana - riippumatta sen enempää hänen sukupuolestaan kuin etnisestä taustastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, maailmankatsomuksestaan tai mistään muustakaan vastaavasta tekijästä. Kaikista ei tietenkään tarvitse eikä voikaan pitää eikä samaa mieltä tarvitse olla, mutta kaikkia pitäisi sen verran kuitenkin kunnioittaa, että asiallisesti kohtelee.
Uskallan väittää, että täällä Suomessa on aika lailla yhtäläinen lottovoitto syntyä tytöksi kuin pojaksikin - oli se sitten kolme ja lisänumero tai täyspotti, mutta sukupuolen perusteella ei onnenlahjoja jaella.
Kaikkialla näin ei ole.
Se, miksi intouduin tästä asiasta oikein erikseen kirjoittamaankin, sai oikeastaan alkunsa pienoisesta väärinkäsityksestä.
Erittäin hyvä ystävättäreni on aktiivisesti mukana hyväntekeväisyystoiminnassa; olen sitä useasti ihastellutkin, kuinka hänellä riittää aikaa ja energiaa vapaaehtoistyöhön erittäin vaativan palkkatyön ja muiden harrastusten lisäksi. Alkuviikosta hän soitti minulle ja kysyi, haluaisinko lähteä lätkäpeliin. Kun heillä olisi hyväntekeväisyysjärjestön tempaus siellä pelissä, ja nyt yksi ilmoittautuneista oli perunut, joten olisi ylimääräinen lippu tarjolla.
Minun aivoni siis rekisteröivät avainsanat lätkäpeli, ilmainen lippu, hyväntekeväisyysjärjestön siivellä. Totesin että mikä jonsei. Vähän ihmettelin, kun ystävätär pyysi minua rekisteröitymään järjestön "kansalaiseksi" ihan jo vakuutussyistäkin - mitä sellaisessa perus-lätkämatsissa nyt muka voisi sattua, käynhän minä niissä yhtenään muutenkin, mihinkään rekisteröitymättä? No kun ei sitä koskaan tiedä, jos joku vaikka hermostuu ja alkaa siinä ständillä riehua, ystävätär selitti. Ahaa, minun oletettiin siis seisoskelevan jossain ständin nurkilla ennen pelin alkua, hoksasin. Tuumin edelleen että mikä jonsei, rekisteröidyin kiltisti ja luin tunnollisesti minulle lähetetyt taustamateriaalitkin. Hyvällä asialla ovat, tuumin.
Kun sitten pääsin jäähallille ja järjestön ständille, minulle lykättiin järjestön huppari päälle ja lista kouraan: eikun kiertelemään ja nimiä keräämään! Sain lievän paniikkikohtauksen. Minä toki olen supersosiaalinen ja ylipuhelias tyyppi ja saatan vaikka bussipysäkillä puhjeta tuosta noin vain rupattelemaan muiden odottelijoiden kanssa, MUTTA ventovieraiden (ja melkeinpä tuttujenkin) lähestyminen yhtään minkäänlaisten pyyntöjen merkeissä - vaikka kuinka hyvällä asialla - on minulle aivan hirvittävä kauhistus. Jonkin aikaa tärisin ja vetelin syvään henkeä, mutta sitten pääsi valtaan eräs toinen minulle ominainen luonteenpiirre: Jos minulle jotain annetaan tehtäväksi, niin minähän teen sen niin hyvin kuin vain on mahdollista!
Laadin strategian: Lähestyin ihmisiä, jotka istuskelivat kahvi-/pubipöydissä - heillä ei selvästikään ollut juuri sillä hetkellä kiire, ja lisäksi pöytää vasten oli helppo kirjoittaa. Tarkensin hakua vielä sellaisiin seurueisiin, joissa oli vähintään yksi nainen, jonka uskoin tämän nimenomaisen asian kohdalla toimivan tehokkaasti mielipidejohtajana. Taputin näkymättömällä kädellä itseäni olalle siitä hyvästä, että olin tosiaankin lukenut ne tausta-aineistot ihan ajatuksen kanssa. Esitin asiani sellaisessa muodossa, jossa se ainakin itselleni kävi oikein hyvin järkeen (tämä osaaminen taas on luonnollinen osa ammattitaitoani, niin varsinaisessa työssäni kuin opettajanakin). Ja kappas kummaa: ihmiset suhtautuivat oikein ystävällisesti, ja sain kuin sainkin allekirjoituksen kaikilta, joilta sitä pyysin!
Tunsin voittaneeni ja ylittäneeni itseni. Tunsin edistäneeni hyvää asiaa. Tunsin onnistumisen iloa. (Tappara voitti sen pelin.)
Lupasin ystävättärelle, että voisin mahdollisesti harkita osallistumista toistekin.
Siispä: Koska tänään on naistenpäivä. Koska joka ainoana päivänä pitäisi olla naisten päivä. Ja yhtä lailla miesten päivä. Joka päivä pitäisi olla yhtä hyvä päivä kaikille tasapuolisesti. Mutta niin monille ei ole. Koska olen tyttö - koska olen ihminen. Olisitko sinäkin?
 |
| http://www.plan.fi/fi-FI/koska-olen-tytto/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti