Viisi arkista päivää

...eli haastetta pukkaa edelleen, sitä kuuluisaa arkikuvahaastetta hyvinkin.

Haluan heti kärkeen todeta, että minusta arkikuvameemi on loistava idea ja olen vilpittömästi tykännyt katsella kavereiden kuvia. Minut tämä haaste - kuten kaikki muukin hauska, hrmph - vain saavutti vasta niin myöhäisessä vaiheessa, että ilmiö oli ehtinyt jo kyllästyttää ja tuskastuttaakin monet sekä houkuttaa suurehkon joukon iltapäivälehtien kolumnisteja sun muita joka-alan-asiantuntijoita analyseeraamaan sitä niimmaanperusteellisen syvällisesti.

Siksipä vanha kunnon Jarru & Änkyrä minussa heräsi ja päätin, että enpähän sitten kenenkään Facebook-uutisvirtaa rupea kuvillani pilaamaan, skrönf. Mutta koska haaste kuitenkin kiehtoi, ajattelin toteuttaa sen koostemuodossa tänne blogiin. Joten tässä niitä nyt tulee, kuvia minun arjestani viideltä viime päivältä:

Päivä 1 (keskiviikko)

Jestas että olikin tavanomainen päivä! Hieman lisämaustetta sentään antoi armas astianpesukone, joka päätti taas kerran oikutella ja jättää astiat aivan likaisiksi.

Minä ehdin jo riemastua, että nytkö se rakkine vihdoin ja viimein sen viimeisen temppunsa teki, ja aloin toiveikkaana selata kodinkoneliikkeiden kuvastoja. Kyseinen kapistus on nimittäin kymmenen vuotta vanha ja ihan susipaska jo alun alkaenkin, meluisa ja parhaimmillaankin korkeintaan keskinkertaista pesujälkeä tekevä. Aterinkorissa on kauhan mentäviä reikiä ja varsinaisista astiakoreista puuttuu iso osa renkaista, joten ne lonksahtelevat yhtenään pois sijoiltaan. Aika lailla perheenemännän Vihollinen Nro 1 tässä huushollissa!

Mutta miäs totesi, että eipäs nyt tehdä mitään hätiköityä. Hän sukelsi koneen uumeniin, putsaili suuttimia ja pesi lopulta saman koneellisen kolmeen (3) kertaan. Viimeisellä kerralla sentään sovittiin, että jos ei vieläkään onnistu niin sitten menee romu vaihtoon. Kun ohjelma sitten päättyi, menin kurkistamaan lopputulosta. Seurasi aivan normaali arkinen keskustelu: (minä) "V###U!" (miäs) "Ai että tuli puhdasta vai?" (minä) "No niin tuli. S##tana."

Päivä 2 (torstai)

"Älä vain ainakaan kahvimukiasi kuvaa, se ärsyttää varmasti", totesi joku näistä Suurista Asiantuntijoista valtakunnan mediassa. Ha. Tässäpä sulle, ja koko sakille saman tien:

Se kaikkein arkisin ja ehkä myös kaikkein mieluisin esineeni, termoskahvikuppi. Sain sen aikanaan miäheltä lahjaksi ja ihmettelin aluksi, mitä minä sillä muka tekisin, kun en retkeilyä harrasta. Hyvin pian minulle kuitenkin valkeni, että tämä on ihan täydellinen tarvekalu minulle. Minulla nimittäin voi helposti mennä kolmekin varttia yhden kahvikupillisen juomiseen - voin kertoo, että jos kylmä kahvi kaunistaisi, minä olisin Miss Universum. Vaan eipä ole sitä ongelmaa enää!

Torstai oli myös body combat -päivä, ja sehän on aina loistava päivä se!

Päivä 3 (perjantai)

Päätyi nyt sitten perjantain edustajaksi tämä kliseinen työpöytäkuva, joka tietysti voisi kuvastaa mitä tahansa arkipäivää (tai yhtä hyvin vapaapäivääkin, ei sen puoleen). Niinhän sitä sanotaan, että sekainen työpöytä kertoo sekaisesta ajukopasta, mutta vastaavasti tyhjäksi siivottu pöytä viestii, että tyhjää tilaa on korvienkin välissä. Huomautettakoon, että minun työpöydälläni ei suinkaan vallitse kaaos vaan pettämätön arkistointijärjestemäni!

Valmiina hallille lähtöön. Tämä paita ei itse asiassa edes ole fanituote, vaan se on ollut joskus hamalla 1990-luvulla ihan oikeassa pelikäytössä Tapparan A-junioreilla, mistä se on sittemmin kulkeutunut tuttavamme ikämiesjoukkueen treenipaidaksi ja edelleen meille playoff-vaiheessa päälle puettavaksi. Ja ennen kuin ehdit kysyä, miltä nyt sitten tuntuu, kun lopulta kuitenkin kävi miten kävi, vastaan, että se mikä ei tapa, vituttaa. Ja se siittä ja sen kestävyyrestä, kuten Reinikainen ruukasi sanoa.

 Päivä 4 (lauantai)

No sehän se taas, siivouspäivä. Voi jippi, kai ja jei sentään.

Ihanan lauantaipäivän ratoksi pääsi myös Kauko Kopteri nousemaan taivaan sineen.

Päivä 5 (sunnuntai)

Viikonloppujen ja vapaapäivien arkikuvissa ollaan yleensä hyvin rennon letkeissä tunnelmissa. Meidän perheessä viikonloput ovat yleensä ihan yhtä työntäyteisiä kuin arkipäivätkin, silloin vain paiskitaan niitä koti- ja puutarhatöitä, joita ei arkena ansiotyön paiskinnalta ehditä. Suurin ero lienee se, että ruoanlaittoon sentään liikenee vähän enemmän aikaa, joten voi tehdä vaikka koko perheen suosikkia lasagnea.

Ja kun on energiavarannot täytetty herkkupöperöllä, jaksaa tehdä niitä puutarhatöitä.

Se nyt on yleensä vähintäänkin kiikun ja kaakun, miten tuo maa suostuu antimiaan tämän puutarhatontun hellässä huomassa tuottamaan, mutta yksi sentään ei petä koskaan:

Tähän raparperihymyyn päätämme arkiraporttimme. Minusta oli tosi kiva lähestyä omaa arkea ikään kuin kameran linssin läpi ja tallennella erilaisia hetkiä - toivottavasti kenenkään ahdistus- tai ärsytyskäyrä ei tästä hyvästä pompahdellut.