Dilemma lentokentällä

Kun kesällä matkustin Stavangeriin, reittiin kuului koneenvaihto Tukholman Arlandassa. Siellä kohtasin pienen ja sinänsä merkityksettömän pulmatilanteen, joka on kuitenkin jäänyt minua vaivaamaan:

Vaihtoaikaa oli mukavasti reilu tunti, joten suurta kiirettä ei ollut. Tavanomaiseen tapaani hahmotin ensin jatkolentoni lähtöportin sijainnin ja sitten lähimmän vessan, joka sattui tässä tapauksessa olemaan pieni ja ahdas unisex-hyyskä, kaksi koppia ja yksi käsipesuallas, muutaman naisen jono ulkopuolella. Odotin vuoroani ja suoritin asiani. Kun tulin kopista käsipesulle, huomasin altaan reunalla suuren ja arvokkaan näköisen sormuksen. Sormus oli todennäköisesti valkokultaa (saattoi tietysti olla platinaakin, tai vastaavasti hopeaa tai silkkaa rihkamaa - en ole suurikaan koruasiantuntija) ja siinä oli aivan hervottoman kokoinen, varmaan ainakin 3 cm:n mittainen, kirkas kivi. Sinänsä on ymmärrettävää, että hygieeninen ihminen haluaa riisua moisen mötikän käsiä pestessään, mutta silti...

Kuka herrajjesta unohtaa niin valtavan sormuksen yleisen vessan altaan reunalle?!?

Ja ennen kaikkea: Mitähän minun kannattaisi asialle tehdä?!?

Ensireaktioni oli rynnätä vessan ulkopuolelle heiluttelemaan sormusta ja huutelemaan kaikilla osaamillani kielillä (niitä on sentään monta), että sellainen oli unohtunut joltakulta vessaan. Olihan vessaan ollut jatkuva jono eikä sormusta ollut altaanreunalla minun sisään mennessäni, joten sen omistaja ei ollut voinut ehtiä kovinkaan kauaksi. Saman tien kuitenkin hoksasin, että nyt ei oltu suomalaisessa lounaskuppilassa (not in Kansas anymore, Dorothy!) vaan vilkkaalla kansainvälisellä lentokentällä, jossa saattaisi hyvinkin ilmaantua useampikin "omistaja" sormukselle.

Seuraava ajatukseni oli tietenkin ottaa sormus mukaan ja etsiä jonkinlainen löytötavara- tai infotiski, jonne sen voisi jättää omistajaansa odottelemaan. Tämähän nyt on se ainoa oikea tapa toimia. Vai mitä?

Mutta jostain syystä (kieltämättä itselleni tyypilliseen tapaan) rupesin kuitenkin ylianalysoimaan tilannetta. Onkohan lentokentän kansainvälisellä puolella edes mitään yleistä infoa, saati sitten löytötavarapistettä? Ja jos on niin mitenhän kaukana se mahtaisi sijaita? Yritin pikaisesti paikantaa lähintä miehitettyä lähtöporttia, jonka henkilökunnan puoleen voisin ainakin ensi alkuun kääntyä, hehän voisivat varmaan soittaa vaikka kuulutuksen aiheesta tai neuvoa minut sinne löytötavarapisteelle. Mutta eipä siinä äärellä tietysti näkynyt yhtään minkäännäköistä henkilökunnan edustajaa, sen paremmin kentän kuin minkään lentoyhtiönkään.

Todennäköisesti omistaja kuitenkin huomaisi sormuksen puuttumisen aika pian (on se nyt ihme, jos ei sellaisen murikan poissaoloa tiedosta!) ja palaisi etsimään sitä, ja jos sormus olisikin sitten kiikutettu johonkin toiselle puolelle kenttää niin osaisiko hän sitä sieltä lähteä etsimään? Entä jos hänellä oli jo kiire omalle lennolleen eikä hän edes ehtisi ravata sormuksen perässä pitkin kenttää? Aivan sinä vieressä oli Schengen-alueen ulkopuolelle suuntautuvien lentojen porteille johtava passintarkastuspiste - entä jos sormuksen omistaja oli menossa tai jo mennyt sinne?

Entä jos joku huomaisi minun laittavan sormuksen laukkuuni ja kuvittelisikin minun varastavan sen? Entä jos en lopultakaan löytäisi sormukselle järkevää palautuspaikkaa ja se jäisikin minun haltuuni?

Kuinka kauan ihminen oikeastaan voi seistä hölmistyneenä tumput suorina lentokentän vessan käsienpesupisteellä?

Kaiken tämän ajatustyön päätteeksi tein lopulta ratkaisuni: jatkoin matkaani ja jätin sormuksen paikalleen. Käytävällä haahuillessani koitin vielä kuikuilla henkilökuntaa, jotta voisin edes kertoa löydöstäni, mutta lähistöllä parveili vain matkustajia. Toivoin hartaasti, että sormuksen omistaja ehtisi itse korjata unohduksensa. Tiesin aika varmasti, että joku muu kyllä ehtisi sen sormuksen siitä korjata parempaan talteen ennen häntä. Tunsin itseni idiootiksi. (Tunnen edelleen.)

Toivottavasti seuraava vessastatulija oli minua reippaampi, rohkeampi ja fiksumpi. Tai toivottavasti se sormus oli sittenkin rihkamaa. Tai jos ei mitään edellämainituista niin toivottavasti se sormus sitten kuului edes jollekulle uusrikkaalle öykkärittärelle, jonka pohattamies kyllä kustantaa uuden ihan pikkuvinkaisusta...

Mitä sinä olisit samassa tilanteessa tehnyt?