Tämä päivä ei totisesti ollut hyvä.
Olen jo pidemmän aikaa nukkunut huonosti, ja väsymys painoi joka jäsenessä ja varsinkin mielessä aamusta alkaen. En millään saanut työmotivaation reunasta kiinni, varsinkaan koska tehtävänä oli elämää ankeampi juttu, joka sai ohimoni jomottamaan ja tuntui vain valavan lisää lyijyä verenkiertooni. Suurimman osan päivästä röhnötin sohvalla, tuijotin yleisurheilua TV:stä ja märehdin, kuinka huono ihminen olenkaan. Kämppäkin on aina vain sottainen ja nuhjuinen, vaikka kuinka olen yrittänyt terästäytyä siivouksen suhteen. Kuinka totaalisen mitätön, saamaton ja kykenemätön voikaan ihminen olla, ihan täysi ameba.
Jotenkin koko päivän tarina kiteytyi käyntiini ruokakaupassa. Ostin jonkin verran pakasteitakin, joten saatuani ostokset kassiin siirsin autonavaimen käsilaukusta housuntaskuun saadakseni sen mahdollisimman näppärästi käsiini ja päästäkseni pakasteineni pian matkaan kotia kohti. Vaan kun pääsin autolle, ei avain ollutkaan enää taskussa. Se oli pudonnut. Onneksi tämä on ihana lintukoto Suomi, joten en edes hermostunut muuten kuin pakasteiden puolesta. Seurasin jälkiäni takaisin sisälle, ja koska avain ei matkalla osunut silmääni, suunnistin suoraan infotiskille sitä kysymään, ja sinnehän sen oli jo joku ihana ihminen ehtinyt kiikuttaa (KIITOS hänelle, kuka ikinä onkaan!). Pääsin kuin pääsinkin kotiin ennen kuin pakasteet ehtivät pilaantua. Kotona tosin huomasin jättäneeni kassalle yhden ostoksen, koiran herkkupalapussin. En lähtenyt sitä enää kyselemään - onneksi ostin niitä kaksi niin ei karvakuonokaan ihan osattomaksi jäänyt.
Kaiken tämän sählingin jälkeen mietin, lähtisinkö sittenkään suunnittelemalleni juoksulenkille - todennäköisesti koikkaisisin koipeni, jäisin auton alle tai jotain muuta päivän linjaan sopivaa. Jalat kuitenkin tuntuivat kovasti hinkuvan baanalle, joten päätin kuitenkin lähteä.
Juoksu kulkikin ilahduttavan hyvin, ja katastrofeiltakin vältyttiin. Lenkin jälkeen istahdin verannalle vilvoittelemaan. Siemailin toisella kädellä virkistävää vichyä ja paijasin toisella kädellä koiraa. Lempeä kesäilta leijui tyynenä ympärillä. Tuumin, että mikäs tässä ollessa, ei tämä elämä oikeastaan ihan täyttä tuubaa olekaan.
Siinä istuimme koiran kanssa vastaanottokomiteana, kun miäs ja poika palasivat poitsun lätkätreeneistä. Poika on vaihtanut uuteen joukkueeseen (saman seuran sisällä vanhempaan ikäluokkaan), ja hän tuntuu viihtyvän uudessa porukassaan vielä paremmin kuin entisessä - treenien ja pelien jälkeen hänen kasvonsa loistavat aivan uudella tavalla, vielä tavallistakin sädehtivämmin. Niin nytkin. Hän tuli iloisena halaamaan minua. Olen ihan hikinen, varottelin. Mitä välii, poika kysyi ja moiskautti ison suukon poskelleni, rakas olet silti.
Tämä oli totisesti tosi hyvä päivä!
4 kommenttia:
Tuo ensimmäinen kappale olisi voinut olla suoraan minun näppikseltäni!
Eilen sain aikaiseksi sentään sen ekstralenkin, jonka olen pyhästi luvannut tehdä joka arkipäivä terroristin kanssa ja joka on helteitä tekosyynä käyttäen jäänyt tekemättä.
Tänään en sitten ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, en kertakaikkiaan. Onneksi se harmittaa vain pikkiriikkisen... ;)
Onneksi autonavaimesi löytyi! Itse tässä taannoin löysin jonkun kukkaron kauppakeskuksen penkiltä ja palautin infoon. Toivon, että hätääntynyt henkilö älysi käydä sieltä kyselemässä.
Helle, mikä ihana tekosyy. Minäkin olen jättänyt juoksentelut juoksentelematta koko kesän helteisiin vedoten, kroppani termostaatti kun ei ole niitä maailman tehokkaimpia - minulla on oikeastaan aina joko liian kylmä tai tuskaisen kuuma, ei koskaan sopiva. Ilmastoidussa liikuntasalissakin on ollut riittävän tukalaa huhkia hellepäivinä. Mutta nyt varmaan tarttis ottaa ryhtiliike, niin juoksemisen kuin muunkin puuhastelun suhteen, yhh...
Löytötavaroihin liittyen minun pitäisikin kirjoittaa ihan kokonainen postaus eräästä mielenkiintoisesta tilanteesta, johon taannoin jouduin. Kunhan nyt saan aikaiseksi...
Mä nyt olen kotona lähinnä pyöritellyt peukaloita, vaikka pitkä loma on takana niin nautin vielä hetken ja sitten vasta murehdin. Ja Sports Tracker ei varmaan enää edes käynnisty, kun lenkin sijaan olen joko rempannut tai chillannut mökillä.
Täytyy muuten vielä palata tähän: ei se koiranherkkupussi sittenkään ollut jäänyt kauppaan - löysin sen juuri pakastimesta...
On se hyvä ottaa välillä lomaa ihan kaikesta, urheilusta ja kotihommista ja aivotoiminnasta ylipäätään. :P
Lähetä kommentti