tiistai 22. maaliskuuta 2016

Ihihii

Kun poika oli pienempi, hän tykkäsi leikkiä supersankaria ja pukeutua viittaan, joka oli tehty äitiyspakkauksen puklurätistä solmimalla vain nurkat yhteen. Taas yksi esimerkki siitä, että kaiken maailman kalliita, kiiltäviä, kilkkuvia, vilkkuvia hilavitkuttimia ei suinkaan välttämättä tarvita, vaan arkiset esineet + mielikuvitus on usein paras resepti hyviin leikkeihin.

Tämä asia putkahti mieleeni, kun remontin tiimellyksessä kävin läpi siivouskaapin sisälmyksiä. Olin nimittäin supersankarivaiheen päätyttyä säästänyt sen viitan mahdollista siivouskäyttöä varten (ne puklurätithän toimivat oikein hyvin esim. lasipintojen kuivaamisessa pesun jälkeen). Solmukin oli vielä paikoillaan, mikä kertonee riittävän paljon siivousinnostani...

Katselin sitä pientä pääaukkoa ja muistin elävästi, kuinka esimerkiksi vesirokosta toipuessaan poika hyppi sängyllä oranssissa kirahvipyjamassaan ja siinä supersankariviitassaan katsottuaan Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -leffan varmaan kymmenkunta kertaa putkeen. Oi nostalgiaa.

Enää ei nuorenherran ajukoppa menisi siitä aukosta läpi eivätkä supersankarileikit kolahtaisi sen enempää kuin muutkaan leikit. Sängyllä tuo marakatti kyllä pomppisi vieläkin, jos en kieltäisi, mutta muuten nyt ovat ihan muut jutut jo pop ja in.

Nyt on Annika (nimi muutettu). Uusi tyttö, joka tuli poitsun luokalle tänä keväänä ja jonka ilmaantuminen ensi alkuun kuitattiin toteamalla, että "sillä on kyllä tosi iso tukka". Ja totta, tämä tyttö tuntuu tosiaan olevan melkein pelkkää vaaleaa hiuspehkoa. Hänen kanssaan on nyt kuljettu samaa matkaa kouluun ja takaisin, mikä toki on ihan luontevaa, kun tässä samassa naapurustossa asutaan. Ja hänen kanssaan kuljetaan muutenkin isoin osa vapaa-ajasta.

Voi ieh. Onko minun puklurättisupersankarillani jo vähän niinku tyttöystävä?!?

Mitenhän tähänkin nyt suhtautuisi. Kun ei vain pokka pettäisi...

2 kommenttia:

Hirnakka kirjoitti...

Voi että... niin se aika vaan kiitää ja puklurättisupersankarit löytävät tiensä aivan uusiin seikkailuihin. Onnea matkaan!

Careliana kirjoitti...

Jep, animaatiodraama vaihtuu teinidraamaan... Kiitos, onnea tässä tarvitaankin!