torstai 7. huhtikuuta 2016

Kikkakolmonen

Kuten olen aiemmin maininnut, lapseni on siinä(kin) mielessä tyypillinen miesihminen, ettei hän tykkää tehdä mitään vain siksi, että joku toinen ehdottaa/pyytää/käskee. Ainakaan jos se joku toinen on äiti. Mutta konstit on monet...

Tänä aamuna käytiin tällainen keskustelu:

- Viepäs ne jalkapallokamppeesi omaan laatikkoonsa.
- Joo mä vien illalla, nyt pitää lähtee kouluun.
- Mutta se niiden laatikkohan on siinä eteisessä, mikset veisi niitä nyt samalla matkalla kun teet lähtöä kouluun. Varmaan neljä ylimääräistä askelta tulee kun koukkaat sen laatikon kautta, aikaa menee korkeintaan viis sekuntia.
- Entäs jos menee kauemmin?
- No kuule, ota aikaa, ja jos menee yli viisi sekuntia niin saat vaikka viiskyt senttiä.

[hetken kuluttua]

- No okei, meni neljä sekuntia, sä voitit.
- Ja arvaapas millä lailla minä vasta voitinkin?
- ???
- Nyt ne kamppeet ON siellä laatikossaan!
- Sä senkin!!! Mä kyllä vielä... ...halaan sua!

Aina joskus sitä käy mielessä, että ehkei tuon kasvatuksessa ihan joka suhteessa olla ihan metsään menty...

Ei kommentteja: