keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Piinaa

Kun nyt kerran piinaviikkoa eletään, niin minähän olen sitten piinannutkin itseäni ihan koko rahan edestä sillä yhdellä asialla, jota inhoan todennäköisesti eniten koko maailmassa: siivoamalla. Isäni on tulossa kylään siivoushullun naisystävänsä kanssa, ja olen ollut kiusallisen tietoinen siitä tosiasiasta, että tätä läävää täytyy käsitellä suunnilleen puskutraktorilla ja paloletkulla, ennen kuin tänne voi päästää yhtään ketään, saati sitten siisteystietoista suht. uutta tuttavuutta. Isi kyllä yritti rauhoitella, että ei minun nyt lattiasta kattoon tarvitse taloa kuurata, mutta tuumin, että ihan hyvää se tekee silloin tällöin tehdä juurikin niin.

Joten nyt olen sitten esimerkiksi kiillottanut kaikki hanat ja kuurannut kylppärin seinälaattojen saumat. Näihin askareisiin minulla muuten on sellainen salainen ase, jota voin todella lämpimästi suositella kaikille: Universal Stone. Todellinen ihmeaine! Täydellisen myrkytön luonnontuote, jota voisi huoletta vaikka syödä (eli turvallinen myös pikkulapsiperheisiin), todella riittoisa (sellainen reilun vitosen maksava mötikkä kestää minun käytössäni todennäköisesti kymmenkunta vuotta ja normaalillakin siivoajalla varmaan yli vuoden) ja mikä tärkeintä, puhdistaa kalkkijämät metalli-, laatta- yms. pinnoilta aivan huikean tehokkaasti ja helposti! Esimerkiksi sadevesisuihkun suuttimet kalkkeutuvat yllättävän nopeasti niin, että suihku muuttuu pisteleväksi, mutta pesu Universal Stonella saa veden solisemaan taas ihanan pehmeänä kesäsateena.

Olen myös puhdistanut liesituulettimen suodattimen ja jopa ajanut kahvinkeittimestä kalkinpoistoaineen läpi. Tähän asti menikin vielä melkein kivasti, mitä nyt ne liesituulettimesta irti keplottelemani osat eivät meinanneet enää millään mahtua takaisin. Mutta miähen avustuksella, riittävän monen kirosanan jälkeen, nekin saatiin jotenkuten survottua paikoilleen.

Pahin rasti on kuitenkin sohva. Ostimme reilu vuosi sitten uudet sohvat. Olimme jo pitkään harkinneet sohvanvaihtoa; vanhat sohvamme olivat tosi hyvät ja mukavat, mutta jo aika nuhjuisessa kunnossa. Kiertelimme alustavasti kauppoja ja koeistuimme joitakin sohvia, mutta mikään ei tuntunut olevan sinne päinkään. Sitten ykskaks allemme osui sohva, jonka totesimme kertaistumalta todella mukavaksi ja muutenkin kaikin puolin täydelliseksi. Eikä ihme - pian tajusimme, että se oli juuri samanlainen kuin vanha sohvamme! Eipä sitä asiaa tarvinnut sitten enää sen kummemmin harkita, vaan teimme kaupat saman tien. Verhoiluksi valitsimme kuitenkin uuden värin ja sellaisen kankaan, jonka arvelimme erityisen hyvin hylkivän koirankarvoja.

Väärä arpa. Niin totaalisen järkyttävän katastrofaalisen väärä arpa!!! Uusien sohvien päällinen on osoittautunut aivan käsittämättömäksi koirankarvamagneetiksi, ja tietenkin vieläpä sellaiseksi magneetiksi, joka ei sitten millään ilveellä luovu niistä uumeniinsa imemistään karvoista. Olen kokeillut kaikkia kikkakolmosia, joista vain olen mistään tietolähteestä kuullut pienintäkään vihiä, kuten esimerkiksi kosteaa kumihanskaa, rättiä ja pesusientä. Imurilla lähtee n. 60 prosenttia karvoista ja höyrypesurilla n. 40 prosenttia niistä lopuista. Teippirullalla karvat irtoavat parhaiten, mutta 3 + 3 -sohvaryhmän putsaamiseen kuluisi noin kilometri sitä teippiä. Tänään sattumoisin huomasin, että sellaisella ikkunan kuivaamiseen käytettävällä lastalla saa karvoja kaavittua kasaan yllättävän hyvin.

Pakersin sohvien kimpussa täyden tunnin: vedin joka ainoan istuin- ja selkänojatyynyn ensin lastalla ja sitten imurilla, ja lisäksi imuroin tietenkin sohvien pohjat, käsinojat ja kaikki mahdolliset rakoset. Tämän jälkeen käytin toisen täyden tunnin muun asunnon imuroimiseen - kiipesin jopa imuroimaan takan päällisen.

Siinä sitä siivouksenvihaaja kuulkaa nautti elämästään! Joo, EI.

Käännynkin nyt lopen uupuneena ja epätoivoisena teidän blogin lukijoiden puoleen: Olisiko teillä tiatoo, miten koirankarvat saisi parhaiten irti sohvakankaasta?!? Tiedän, että yksi keino olisi kieltää koiraa tulemasta sohvalle, mutta se ei ole meillä vaihtoehto. Sohvalla löhöily lämmin, pehmeä corgi jalkoihin käpertyneenä on nimenomaan kyseisen huonekalun parasta (ainoaa) mahdollista käyttöä! Sellaista olen miettinyt, voisiko sohvat käsitellä jollain erityisellä suihkeella karvoja hylkiviksi? Sopisikohan esimerkiksi se kenkien sääsuojaukseen tarkoitettu suihke tähän tarkoitukseen?

Auttakee naista mäessä siivouksessa jookopliis!!!

4 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Ihan helposti ratkaistavissa olevan ongelma. Levitä parin euron fleecepeitto normikäytössä istuinosan päälle tunkien sen tukevasti kiini tyynyjen väliin. Koiruus saa makoilla siinä nautinnollisesti. Vieraiden tullessa repäisen fleece siitä veke - ja alla on puhtoiset soffatyynyt.

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Ei niitä karvoja saa millään kaikkia pois, ihan turha yrittääkkään. Kun on karvainen kotieläin, niin vieraan täytyy ymmärtää, että karvoja on, jopa just voidellulla leivällä.

Meillä meinaan on toinen sohva ilmeisesti samalla kankaalla päällystetty. Kun sen kuivalla kumihanskalla ja imurilla saanut karvattoman näköisesti, niin tunnin päästä se näyttää siltä, ettei sitä oo koskaan siivottu.

Muuten olet kyllä piinannut itseäs aivan liikaa.

Juliet kirjoitti...

Minulla nyt ei kyllä ole minkään valtakunnan vinkkiä, koska en ole eläessäni koiraa omistanut, mutta kovasti jäi vaivaamaan, minkälaiseen kankaaseen te päädyitte.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kaikille kun kommentoitte (varsinkin Titan ensimmäinen ilmoittautuminen ilahdutti) ja anteeksi, etten ole itse ehtinyt vastata! Ilmeisesti se sitten on niin, että paras tapa käsitellä tätä sohvaa on oppia elämään sen turkisverhoilun kanssa, huoh. Ja Juliet, minähän en ymmärrä kankaista mitään (d-uh, jos ymmärtäisin, en varmaan olisi tähän valintaan päätynyt), mutta sellaista sileähköä se on; edellinen oli ikään kuin vähän vohveliruutuista, ja me jotenkin järkeilimme, että mitä sileämpi pinta, sitä huonommin karvoja tarttuu. Mutta ei se näköjään tosiaan mene niin.

Muuten isipapan vierailu meni ihan kivasti. Naisystävä tokaisi, että "mä kuolisin, jos mun sohva näyttäis tältä!" Ei hän sitä ihan niin pahasti tarkoittanut kuin miltä se kuulostaa enkä minä mitenkään peruuttamattomasti mieltäni pahoittanut, totesinpahan vain hiljaa mielessäni, että en ainakaan turhaan kiduttanut itseäni sillä suursiivouksella - todennäköisesti naisparka olisi oikeasti kuollut, jos olisi nähnyt kämppämme normaalitilassa...