lauantai 2. helmikuuta 2008

Urheilukaupan normaalihinta

Oletteko panneet merkille, että lähes jokaisen työpaikan, urheiluseuran, eläinsuojeluyhdistyksen ja kellaribändin jäsenkortilla luvataan urheilukaupasta alennusta? Kansaa kannustetaan liikkumaan, ja hyvissä varusteissa, kuinka hienoa ja ylevää. Hmmm. Vaiko sittenkään? Minä olen jo vuosia kestäneen empiirisen tutkimuksen perusteella tullut siihen tulokseen, että urheilukauppojen on helppo lupailla hövelisti alennuksia, koska alennusta annetaan vain normaalihintaisista tuotteista. Ja yrittäkääpä kuulkaa etsiä urheilukaupasta yksikin normaalihintainen tuote - helpommin löytänette Lumimiehen ja Loch Nessin hirviön tanssimasta käsikynkässä polkkaa...

Vahvasta empiirisestä evidenssistä huolimatta katsoin tänään tarpeelliseksi käydä jälleen kerran kokeilemassa onneani. Tarvitsin nimittäin kipeästi uudet jumppakengät (vanhat ovat viime vuosituhatluvulta!) ja satuin jumppasalin ovessa huomaamaan mainoksen, että jäsenkortilla saa läheisestä urheilukaupasta 30 prosentin alennuksen juurikin jumppakengistä. Joten poikkesimme siis markettireissulla myös sporttiostoksille.

Löysinhän minä loppujen lopuksi ne uudet tossukkani ja sain kuin sainkin ne 30 prosentin alennuksella - tosin jumppasalin jäsenkortilla ei ollut tässä asiassa osaa eikä arpaa, koska kengät olivat juuri tuon verran alennuksessa jo valmiiksi, mutta pääasia, että nyt on taas tassuille mukava tyyssija. Vaan tapahtuipa sekin ihme, että yksi normaalihintainen tuote osui kohdalle: lasten luistimet! Päätimme nimittäin ihan ässänä hihasta ostaa pojalle kuitenkin luistimet vielä täksi talveksi, ja tarjousluikkareista ei hänen kokoaan ollut. Ostimme sitten ne normaalihintaiset, vaikka ne ihan kohtalaisen arvokkaat olivatkin - olisi ollut lapselle karmaiseva takaisku joutua ensin sovittelemaan popoja ja sitten kuitenkin poistua tyhjin jaloin ja jäädä kaihoisin katsein kentän laidalle muiden jäällä liitelyä ihastelemaan.

Ja kun luistimet oli ostettu, piti tietenkin heti päästä niitä testaamaan - tässä Suomen talvessa kun ei koskaan voi tietää, mikä päivä on talviurheilukauden viimeinen. Innoissaan poika hokkareillaan toikkaroi, lähinnä hän toki suti paikoillaan äidin roikottaessa kainaloista (tulipa ihan parin vuoden takaiset ajat ja kävelemään opettelu mieleen!), mutta pääasia että hänellä oli kivaa. Luisteluharjoittelun jälkeen vaihdettiin vielä kengät jalkaan ja pelattiin jääkiekkoa, ja se se vasta kivaa olikin. Oli sangen rattoisa iltapäivä! Toivottavasti ei vain kukaan nyt tule kipeäksi, kun aika litimäriksi siellä räntäsateessa vetisellä kentällä kastuimme. Jos terveys ja säiden haltijat vain suinkin antavat myöten, mennään huomenna uudestaan. Oi, talven riemuja... Pitäisiköhän minunkin oikein ottaa taas käyttöön ne luistimeni, jotka juuri löytyivät isukin varaston kätköistä! Mitä luulette, kumpi on 15 vuoden tauon jälkeen pahemmassa kesäterässä, luistimet vai luistelija..?

1 kommentti:

Tanja kirjoitti...

Mä olen muutaman kerran aikuisiällä luistellut, mutta kyllä ainakin mulla luistimet on paljon paremmassa terässä. ;)