sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Yön tajunta joustaa

Maailma on erilainen nukkumattomin silmin. Kaiken päällä on harmaa, samea kalvo - ehkä se on se unen harso, josta laulussakin lauletaan. Se peittää kaiken muun, mutta unetonta mieltä se ei suostu kietomaan turvalliseen, pehmeään syliinsä. Hyvät asiat haihtuvat olemattomiin, kurjat ja pelottavat hyppivät silmille kuin vilkkuvat neonmainokset syysyössä. Nukkumattomia silmiä kirvelee ja särkee. Kirvelisi ja särkisi, vaikkei itkisikään.

Nukkumaton vatsa ei suostu ottamaan ruokaa vastaan. Jo syötyjä ruokia se pyörittelee tyytymättömänä ympäri-ympäri-ympäri. Nukkumattomat lihakset nytkähtelevät ja käpristelevät mutta eivät rentoudu.

Kuin olisi sukelluskuplassa tai avaruuskypärä päässä. Hapensyötössä on ongelmia. Mutta nukkumaton sydän, se jaksaa. Jyskää kuin tykistökeskityksen silmässä. Kuinka kauan se voi kestää?

Nukkumaton mieli on turta.



Ei, minä en yhtään tajua, mistä tämä johtuu. Minulla on kaikki tosi hyvin, oikeasti, elämä vallan mallillaan. Paitsi etten nuku. En minä mitään kamalia ahdistuksenaiheita öisin päässäni vatvo enkä stressaa mitään tekemisiä. Ei minua mihinkään varsinaisesti koske, kivistä tai kolota, elimistöni vain riehuu omiaan. Eikä anna minun nukkua.

Minä olen aina ollut tosi hyvä nukkumaan - jos jostain olen aina voinut kiitollisena ylpeillä niin erinomaisista unenlahjoistani. Minähän nukun missä vain, milloin vain. Nukahdan salamannopeasti ja jos jostain syystä välillä havahdunkin, nukahdan saman tien uudestaan. Olen kerta kaikkiaan loistava nukkuja!

Kyllä, pysyn preesensissä. Minä olen hyvä nukkuja, ei se taito ole mihinkään kadonnut. Tämä on vain vaihe. Menee ohi. Helvetin helvetti.

4 kommenttia:

Loviisa kirjoitti...

Ou nou, saisi jo mennä ohitse moinen. Mulla on myös ollut vastaavanlaisia kausia, vaikka olen yleensä hyvä nukkumaan, varsinkin kotonani. Mutta ohi ne kaudet on aina menneet, joten sullekin on pakko käydä niin. Kausi se on, pakko.

Oletko miettinyt pyytää jotain mietoja nukahtamislääkkeitä, vai vievätkö ne sitten tolkun lapsen kanssa ollessa liiaksi?

Eniveis toivon pikaisesti nukkumatin ilmaantumista sinne sun luoksesi. Ja tietysti ihan älyttömän paljon kiitoksia viimeisestä, meillä oli tosi hauskaa!

sten kirjoitti...

joku siellä takaraivossa sulla nyt jumputtaa. mulla on myös ollut samanmoisia ongelmia enemmän kuin omiksi tarpeiksi, viimeisimmät unettomat yöt on koettu tänä viikonloppuna.. oletko kokeillut rentoutumisharjoituksia, kirjan lukemista (toimii mulla kuin junan vessa), happihyppelyä just ennen unta, yömyssyä? nukahtamislääkkeet toimii kyllä, mutta ainakin mulla menee pönttö niin sekaisin etten niitä mielellään ota - lapsen kanssa ollessa en niitä kyllä sullekaan ihan heti suosittelisi.. semppistä, se on varmasti vain vaihe!

Mila kirjoitti...

Moi,

käyn välillä kurkkailemassa blogissasi. Ollaan tuttuja tuolta Kotipihan puolelta...

Voimia nyt kovasti! Minua vaivaa unettomuus aina, kun on jotain stressiä tai huolta. Varmaan jotain on sinullakin - ehkä puoliksi tiedostamatonta?

Voimia syksyyn!

Careliana kirjoitti...

Kiitokset kommenteista, ihanaa kun jaksatte tukea ja välittää!

Milalle erityisen ilahtunut tervehdys, kiva kun "ilmiannoit" itsesi, toivottavasti piipahtelet jatkossakin!