Naps!

sanoi tietoverkkoyhteys kun maanantai-iltana katkesi. No sattuuhan sellaista aina välillä. Tällä kertaa kuitenkaan ongelma ei korjaantunut modeemin buuttaamisella eikä edes yön yli nukkumisella, joten tiistaiaamuna soittelin Operaattorille (koska olen kohtelias ihminen ja koska tästä ei tule kovinkaan imartelevaa tarinaa, en käytä operaattorista sitä oikeaa tytönnimeä).

Selvisihän se katkoksen syy: "Joo meillä oli eilen sellainen siivouspäivä, että poistettiin liittymiä, joilla ei ole voimassaolevaa sopimusta, teidän liittymänne oli sellainen." Tässä kohtaa minulta pääsi spontaani, ei-ihan-hiljainen "Mitä HEL..?!?" Miten niin ei muka ole voimassaolevaa sopimusta, emme me mitään ole irtisanoneet eikä Operaattorinkaan puolelta minkäänlaista ennakkovaroitusta ole kuulunut, laskuja sen sijaan on tipahdellut tasaiseen tahtiin, ja yhtä tasaiseen tahtiin ne on myös maksettu. Ja mikä mystisintä, nämä laskut ovat tulleet minun nimelläni, mutta tämä ainoa meidän osoitteessamme muka koskaan ollut liittymä oli miähen nimellä. Jolla se toki on aikanaan avattukin mutta sittemmin siirretty minun nimiini niinkin tuoreeltaan kuin vaivaiset viisi (5) vuotta sitten, kun aloitin nämä yrittäjähommat, että saan näppärästi vähennettyä senkin yhteyden verotuksessa. Mikä oikein onkin, koska koko elantoni tottavie on kiinni tästä nimenomaisesta yhteydestä. Joka nyt siis oli alhaalla. Ja minun bisnekseni samaten. Mistä syystä olinkin kohtalaisen motivoitunut selvittämään asian mahdollisimman pian.

Myös Operaattorin asiakaspalvelijan mielestä oli sangen mystistä, ettei minun nimelläni löytynyt heiltä minkäänlaista liittymäsopimusta. Hän pyysi minua etsimään laskun ja katsomaan siitä asiakasnumeron yms. tietoja. Muuten hyvä idea, mutta kun minä olen kaikki nettiyhteyslaskuni lähettänyt kirjanpitäjälleni. Joka hoitaa minun kirjanpitoni varsinaisen työnsä ulkopuolella eikä todennäköisesti leipätyössään kuljettele minun laskujani mukanaan. Oi voi, pahoitteli asiakaspalvelija, mutta kun ilman niitä asiakastietoja ei tässä päästä eteenpäin. Ole hyvä ja etsi ne ja soita sitten uudestaan.

Hyperventilaatiota vastaan taistellen soittelin ensin miähelleni kysyäkseni, olisiko hänellä jotain sopimustietoja jossain jemmassa. Miäs katsoi pyynnöstäni sähköpostini siinä samalla, ja postilaatikostani löytyikin työtarjous, jonka tekijälle sitten soitin seuraavaksi. Sitten soittelin kirjanpitäjälleni, joka sentään hoksasi antaneensa minulle aikaisempien vuosien kirjanpidon - myös ne nettilaskut - takaisin. Samalla yritin hoitaa myös tiettyjä luonnollisia tarpeitani, ja jotenkin siinä hötäkässä tulin potkaisseeksi varpaani tosi kipeästi vessan ovenkarmiin.

Mutta varpaasta viis. Olin löytänyt nettilaskun, joten eikun Operaattorin seuraavan asiakaspalvelijan kanssa asioimaan. Kumma kyllä, laskuni tietoja ei heidän järjestelmästään löytynyt, ja yhtä kumma juttu oli asiakaspalvelijan mielestä se, ettei myöskään laskultani löytynyt minkäänlaista asiakasnumeroa. Tämä asiakaspalvelija sentään lupasi itse soittaa minulle päin takaisin, jahka saa asiaan tolkkua. Ja niin hän tekikin, ihmetteli, miksei yhteytemme muka toimi kun heidän järjestelmänsä mukaan sen pitäisi olla ihan voimassa ja kunnossa. Minä toistin aikaisemmin kuulemani selityksen siivouspäivästä, ja asiakaspalvelija suorastaan ilahtui tajutessaan, että joo niin, sehän tässä onkin vikana juu! Heidän mokansa, pahoittelut, mutta onneksi yhteyden uudelleen kytkeminen ei ole ongelma eikä mikään, pannaan asia heti vireille, mutta pari tuntia siinä menee, ei sen kauempaa.

Käsittämättömään sähellykseen turhautuneena mutta ratkaisun löytymiseen sentään tyytyväisenä totesin, että koskapa kello alkaa lähestyä lounasaikaa enkä minä ilman nettiyhteyttä voi kotona tehdä yhtään mitään, voin oikeastaan yhtä hyvin lähteä törsäämään niitä rahoja, jotka nettipimennon takia jäävät tienaamatta. Sairauslomalla oleva bestis kyytiin ja Ideaparkiin - sieltähän sitä sai sekä pöperöä että miähelle pari uutta paitaa, joita hän on viime aikoina ilmaissut tarvitsevansa. Ihmettelin kyllä, kun varpaan kipu ei ottanut helpottaakseen vaan jouduin linkuttamaan lähes yhtä pahasti kuin bestis, jolla sentään on toisesta polvesta jotakuinkin kaikki siteet sökönä.

Kun iltapäivällä palasin kotiin, ei yhteys ollut vielä auennut. Noh, kaipa se "pari tuntia" on aika joustava käsite, tuumin, ja päätin antaa Operaattorille virka-ajan loppuun asti armonaikaa. Kun tämä aika sitten koitti eikä Internet-selaimemme edelleenkään inahtanutkaan, soitin vaihteeksi asiakaspalveluun. "Joo kyllä se täällä työlistassa näkyy kiireellisenä, ihme kyllä ettei sitä ole tänään ehditty tehdä, no kaipa heillä on siellä ruuhkaa... Tänään ei asialle valitettavasti enää voi mitään tehdä, koska kyseiset työntekijät ovat jo kaikki lähteneet tältä päivältä kotiin. Mutta kyllä se heti huomenna avataan..." Kauniisti kerroin asiakaspalvelijalle ymmärtäväni, että hän toki on tilanteeseen täysin syytön, MUTTA... ja sitten parilla huolellisesti valikoidulla sanalla ilmaisin, että olen tilanteeseen hivenen tyytymätön ja suorastaan siitä hivenen pahoillani, koska minun koko elantoni on heidän nettiyhteydestään kiinni. Sitten yhtä valikoiduin sanankääntein kysäisin, mihinhän voin ottaa yhteyttä tiedustellakseni, kuinka Operaattori aikoo korvata minulle ensinnäkin sen, että olemme mitä ilmeisimmin jo pari vuotta maksaneet nopeammasta yhteydestä kuin mitä meillä on, tästä tämänhetkisestä katastrofista nyt puhumattakaan. "Annanko sähköposti- vai postiosoitteen?" kysäisi asiakaspalvelija edelleen virkahymy äänessään. Ehkä hivenen vähemmän hymyisällä äänellä vastasin, että koska sähköpostini on heidän yhteytensä varassa, voisin totta vie ottaa sen postiosoitteen tällä kertaa... Suljettuani puhelimen päästin ensimmäisen kunnon huutoparkuitkun tämän prosessin tiimoilta.

Illalla saunaan mennessäni havaitsin, että oikean jalkani nimetönvarvas on kauttaaltaan punamustankukertava. Mutta varvas nyt on vain varvas, sormillahan minä näppäimistöä näpyttelen henkeni pitimiksi. Silloin kun se käy päinsä...

Yhteys ei, yllätys yllätys, tänäkään aamuna toiminut, joten soittelin taas tutuksi käyneeseen numeroon. Taas uusi asiakaspalvelija minulle kertoi, että listalla ollaan, ihan varmasti tämän päivän aikana homma hoidetaan. Koska en siis vieläkään voinut tehdä kotona mitään, lähdin ilomielin miähen kanssa ulos lounaalle, kun hän kerran pyysi. Kun palasin pizzalta, eteisen matolla odotti iso koirankusilätäkkö. Mattoa pestessäni päästin toisen kunnon huutoparkuitkun tämän prosessin tiimoilta.

Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut ja soitin asiakaspalveluun seuraavan kerran jo kolmen jälkeen iltapäivällä, kun yhteys ei tietenkään edelleenkään toiminut. Asiakaspalvelija Numero Mones totesi, että voi kuulkaa kun täällä ei teidän nimellänne, osoitteellanne tai muillakaan tiedoillanne löydy yhtäkään sopimusta tahi palvelupyyntöä. Huutoparkuitku numero mones ei ollut kaukana, mutta onnistuin kuitenkin jättämään parun ja itkun yhtälöstä pois ja pelkästään huutamaan asiakaspalvelijalle - selitettyäni jälleen kerran kiltisti ensin ymmärtäväni, että sinänsä haukun väärää puuta mutta kun tilanne alkaa jo aika lailla jurppasta... Kuin ihmeen kaupalla tämä asiakaspalvelija onnistui kuin onnistuikin tekemään minulle ihan oikean sopimuksen ("Laitanko sopimusvahvistuksen sähköpostiisi?" - "No voi kuule kun se minun sähköpostini edelleen on sen teidän hemmetin yhteytenne takana..." - "Okei, laitan paperin postissa.") ja ilmeisesti myöskin kirjaamaan sen yhteydenavauspyynnön ihan oikeaan paikkaan ihan oikeaan järjestelmään, koskapa vihdoin parin tunnin kuluttua Internet-Sesam aukeni!

Luvattu pari tuntia (parin minuutin toimenpiteestä) kesti siis lopulta noin 37 tuntia. Voi että kun tämä Operaattorin ajanlasku toimisikin myös lomilla ja muulloin kun on mukavaa!

Joten terve vaan kaikki maailman nettioperaattorit, haluaisko joku myydä hyvän ja toimivan liittymän - saattais olla aika alttiissa mielentilassa oleva potentiaalinen asiakas täällä...