Parahin joulupukki

Minä olen ollut tänä vuonna oikein kiltti. Kohtuuttomia raivareita en ole saanut edes joka päivä (tai ainakaan kovin monta päivässä), kovasti olen yrittänyt ihmisille ystävällinen ja avulias olla (vaikka tuntuu, että monesti olenkin epäonnistunut surkeasti ja aiheuttanut lähinnä vain harmia), töitä olen tehnyt ahkerasti mutta muistanut itsestänikin jonkinlaista huolta pitää (edes uutta burnoutia en ole saanut, ainakaan vielä). Ensimmäiset naarmut uuteen autoonkin keräsin vasta tänä iltapäivänä, kun perinteisesti pylvääseen pysäköin! Niin että joskos sitä ihan vienosti saisi esittää pari vaatimatonta lahjatoivetta... Niinku että mullekaikkihetinyt tai ainakin seuraavat:

Uusi koti. Eikä tarttis edes ilmaiseksi antaa, voisin ihan käypäsen (pienehkön budjetin) hinnan maksaakin, kunhan vain löytyisi sellainen uudehko, toimivapohjainen, riittävän suuri ja riittävän hieno talo tästä jostain riittävän läheltä. Ei tarttis ihmeitä olla, kunhan nyt kolme tai mieluiten neljä reilun kokoista makuuhuonetta, iso ja järkevän mallinen olohuone (johon saa kulma-akvaarion ja mieluiten myös pianon), kodinhoitohuone (mieluiten omalla sisäänkäynnillä varustettu), iso eteinen, nätti keittiö, hyvä sauna, monta vaatehuonetta ja julmetusti muutakin varastotilaa. Eikä puupanelointia, muovimattoa eikä sinisiä pintoja, ainakaan sellaisia, joiden vaihtaminen tulisi liian kalliiksi. Ja suhteellisen rauhalliselta seudulta esikoulun, kaupan ym. palvelujen lähistöllä eikä kohtuuttoman kaukana miähen työpaikasta. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa löytää sopivaa, kun näin joustavat kriteeritkin on!

Munankeitin. Joo joo, tuhahdelkaa vain turhakkeistanne, mutta minä kun olen koko ikäni tottunut munani keittimellä keittämään, en millään ota sopeutuakseni kattilakypsennykseen nyt, kun vanha keittimeni hajosi.

Enemmän "sä oot niin ihana ja rakas äiti" -päiviä ja vähemmän "sä oot maailman tyhmin ja rumin äiti!" -päiviä. Ei tarvinne perustella.

Sitrus-/valkosipuli-/parmesaaniraastin ym. päheitä keittiöhifistelyvehkeitä. Joo olen vastikään ryhtynyt Glorian Ruoka & Viini -lehden tilaajaksi... 


Sopivasti työaikaa, sopivasti lepoaikaa. Ymmärrystä erottaa nämä kaksi toisistaan.


Piano. Tosin sillä edellytyksellä, että toivelistan ensimmäinen kohta toteutuu ensin.

Ihanat ruskeat pitkävartiset saapikkaat. Tämäkin tosin vasta sitten, kun tuo ensimmäinen kohta natsaa. Olkoon tämä esimerkkinä siitä, miten kipeästi tarvitsemme lisätilaa. Ettei shoppaholic edes voi uusia kenkiä ostaa kun niitä ei saisi mihinkään survottua!

Valkeata joulua. Ja sopivasti lunta ja pikkupakkasia koko talveksi. Ollaan lumilaulua ahkerasti pojan kanssa laulettukin joka ilta tuutulauluksi, välillä varmuuden vuoksi oikein kaksi kertaa peräkkäin. Kerran ehdotin, että kyllästymisen ehkäisemiseksi laulaisin toisella kerralla sen englanniksi, mutta poika onneksi valisti, että eihän se lumi nyt sitä ymmärtäisi, jos englanniksi laulettaisiin... 



Terveyttä sekä itselle että läheisille.

Sherry maistuu aina ja haihtuu baarikaapissa pullostaan jostain syystä yllättävän nopeasti.


Pitkää pinnaa varsinkin itselle, miksei myös läheisille.

Alushepeneitä; lahjakortti hepenekauppaan toimii aina.



Ja jos sitä namia kuitenkin pitää lahjasäkkiin ujuttaa niin mieluiten sitten Raffaelloja, Budapestejä tai valkoista suklaata. Ei ainakaan missään tapauksessa vihreitä kuulia tai muuta vastaavaa kauhistusta, joka on pelkästään makeaa eikä yhtään rasvaista!

Maailmanrauhaa, yleispätevä ratkaisu nälänhädän poistamiseen, sataprosenttisen varmasti tehoava lääke kaikkeen syöpään yms.

Niin, parahin joulupukki, enpä minä paljon toivo. Kuukauden päästä tavataan...