Tosin tämä tapaus ei kyllä varsinaisesti enää edes mene kategoriaan "uskomatonta" - teleoperaattoritoiminnassa ei näköjään mikään ole liian absurdia... (sama naikkonenhan se oli asialla kuin ennenkin, tosin tällä kertaa siskonsa tai tyttärensä tai minkälie sukulaisensa nimissä).
Posti toi äidilleni osoitetun kirjeen. Juuri pari viikkoa sitten olinkin vihdoin heittänyt kaiken hänen paperisälänsä armotta roskiin ja siinä samassa yhteydessä oikein ääneen todennut, että loppuihan se äidin osoitteesta käännettyjen karhukirjeidenkin virta sentään näköjään joskus, vaikka aika ehtymättömältä alkuun vaikuttikin. No avasinpa tämän kirjeen sitten ihan silkkaa uteliaisuuttani. Kyseessä oli lasku äidin nettiliittymän kuukausimaksuista vuodeksi eteenpäin, siis ajalle marraskuu 2009 - marraskuu 2010. Minä tietenkin oitis soitin operaattorin aina yhtä asiantuntevaan asiakaspalveluun ja kerroin, että äitivainaa tuskin paljonkaan nettiyhteyksiä nykytilassaan tarvitsee kun on jo yli kaksi vuotta tuhkana ollut. Asiakaspalvelija hieman ihmetteli, miksei liittymää ole vielä irtisanottu, ja sitä samaapa ihmettelin minäkin, semminkin kun olen ihan täysin sataprosenttisen varma, ettei vastaavia kuukausimaksuja myöskään viimeksi kuluneelle vuodelle ole todellakaan maksettu. Toki liittymä nyt sitten irtisanottiin katkeamaan ihan heti saman tien ilman mitään varoaikoja. Mutta: "Se lasku pitäis nyt sitten kuitenkin hoitaa..." Siis anteeksi kuin-KAH?!? Että minun pitäisi maksaa vuodeksi eteenpäin palvelusta, josta on juuri sovittu, että sitä lakataan tuottamasta välittömästi?!?
Koska minulla on riittävästi kokemusta siitä, kuinka paljon teleoperaattorin asiakaspalvelijoiden kanssa rupatteleminen yhtään minkään asian edistymiseen vaikuttaa, en viitsinyt edes ruveta keskustelemaan asiasta, naurahdinpa vain partaani että just joo selvä kiitos hei ja otin yhteyttä pesän selvittäneeseen juristiin. Hän lupasi "puhua järkeä niille", ellei ihan silkka laskun maksamatta jättäminen riitä. Kaikenlaista sitä kyllä eteen tuleekin!
Uskomatonta mutta totta, osa 2
Nykyisin joudun aina silloin tällöin, yleensä varsinkin joulun alla, mystisen mielenhäiriön valtaan: tunnen pakottavaa tarvetta askarrella! Tällä lienee jotain tekemistä äitiyden päätä pehmentävän vaikutuksen kanssa, sillä yleensä kaikki saa alkunsa ajatuksesta, että lapsen kanssahan kuuluu askarrella, se on kehittävää ja mielekästä yhteistä puuhaa. Tämä samainen pään pehmeneminen selittänee myös sen, miksi näiden kuningasajatusten myötä aivoistani pyyhkiytyy autuaasti pois se tosiasia, että minulla on kaksi vasemman käden peukaloa keskellä kämmentä tai pikemminkin jalkapohjaa...
Mutta niinpä vain tänäkin vuonna tämä tumpeloäiti tohkeissaan otti kartonkia, huopaa, toisenväristä huopaa, lasinalusen, pakastepurkin kannen, lyijykynän, tussin, sakset, viisivuotiaan apulaisen, joulunarua ja liimaa. Ja mallasi, leikkasi, liimasi, piirusti, kirjoitti... ja lopputuloksena oli kuin olikin täysi satsi ainakin omasta mielestäni sangen sympaattisia joulukortteja! Nyt tekeleet ovat jo matkalla vastaanottajilleen ja askartelijalla oikein mairea joulufiilis.
Saman mielenhäiriön vallassa intouduimme pojan kanssa väsäämään vähän oikein joulukoristeitakin! Syksyn mittaan keräilimme männyn ja kuusen käpyjä, pesimme ne ja kuivatimme niin, että ne avautuivat kauniisti. Sitten vain nyherrettiin ripustusnarut kiinni käpyihin ja suihkautettiin lumi-spraylla niihin kauniin talvinen väritys. Tuli muuten aika nättejä, katsokaas vaikka:
Joulusesonki on kyllä lapsiperheissä sikäli kiitollista aikaa, että joulupukilla ja tontuilla saa näppärästi pönkitettyä kasvatuksellista linjaa*). Tästä saatiin aika uskomaton mutta ihana esimerkki eilen: Kävimme pojan kanssa Ideaparkissa jouluostoksilla, ja huomasimme, että sielläpä olikin Joulupukin olohuone. Aivan ihana idea muutekseen, tyhjästä liiketilasta oli vain kalustettu joulupukille huone - mitään siellä ei myyty eikä mistään maksua peritty, saipahan vain mennä pukin kanssa rupattelemaan! Meidän poitsu kyllä ensi alkuun arasteli pukkia pahemman kerran, pariin otteeseen käytiin ovella kääntymässä häntä koipien välissä pois, ennen kuin poika lopulta uskaltautui pukin luo ja pääsi saman tien kainaloon istumaan. Pukki jutteli pitkät pätkät, selitti mm. siitä miten tontut on kertoneet että tällä pojalla onkin aika paljon leluja jo ennestään (ihanko totta..? alan kohta itsekin uskoa tonttuihin jo!), ja siksi onkin sitten tosi tärkeää, että poika joka ilta auttaa äitiä siivoamaan niitä leluja paikoilleen. Sittenpä saa tontut pitkän nenän ja pääsee raportoimaan pukille, että kyllä, Ihan Itse on poitsu siivonnut!
Ja mitäpä tapahtuikaan illalla, kun poika oli jo kömpimässä vuoteeseensa... Ykskaks hän hyppäsi takaisin lattialle ja alkoi siivota!!! "Äiti me meinattiin unohtaa, mun pitää siivota kun pukki sanoi!" Ja toden totta hän kävi läpi ihan koko kämpän, melkein kuin isänsä raivosiivouspuuskissaan, keräsi aivan kaikki lelunsa paikoilleen!!! Kyllä täytyy erikoiskehut ja -kiitokset vielä tätäkin kautta välittää Ideaparkin mahtavalle pukille!
Ja tähän loppuun vielä ihan ilmainen ja tilaamaton hiustuotemainos tyyppiä lapsen suusta:
"Äiti jos mä osaisin taikoa eläintaikoja, mä voisin taikoa sut lemuluteeks! Mutta sä olisit sellanen tosi söpö lemulude etkä lemuais yhtään pahalta vaan aina kun sä yrittäisit tehdä lemua, sä tuoksuisitkin vaan sun hiuslakalta!"
Ihanaa, tuoksuvaa joulun odotusta kaikille (ehh, molemmille...?) uskollisille ja satunnaisille lukijoille!
*) eli Kiristys-, Uhkailu- ja LahjontaLInjaa, josta saa näppärän lyhenteen, mutta taidankin jättää sen kirjoittamatta, ettei tulisi yllättävää kävijätulvaa ihan vääristä syistä...
2 kommenttia:
Tarvis varmaan käydä Ideaparkissa lasten kanssa. Isompi kerää kyllä varsin tunnollisesti lelunsa, mutta pienempi ei todellakaan. Tosin neiti ei välttämättä vielä oikein ymmärtäisi pukin sanomaakaan. Millähän lapsi muistaisi ton koko seuraavankin vuoden?
Meilläkin sen lyhenteen metodit on kovassa käytössä ihan päivittäin, vaikka tapa on muka huono, mutta paremmin se toimii kuin moni muu.
Pointsit pukille, mutta ei teleoperaattoreille, vieläkään. Kuinkahan moni oikeasti maksaa noitakin laskuja? Varmasti jotkut, joten kannattaahan sitä aina sohia vähän kepillä jäätä, jos asiakas ei viitsikään lähteä valittamaan.
Kävyt on niin hienoja, että aloin tässä harkita itsekin sellaisten tekemistä. Harmi, että olen sen verran saamaton, että eivätköhän käpyset jää keräämättä tänäkin vuonna ja taitaisi muutenkin olla jo liina myöhäistä. Tai ehkä se on onneksi, kun tässä on kuitenin tätä kaikkea muutakin joulunalushässäkkää...
Lähetä kommentti