Lennokkaita kaiffareita

Lintulaudallamme on käynyt koko talven iloinen vilske. Lintuja tosiaan on hurjan mielenkiintoista tarkkailla, varsinkin tällaisen biologian tunneilla päiväunia vedelleen tumpelon, jolle riittää lähes joka päivälle jotain uutta opittavaa. Räiskin siivekkäistä ikkunan läpi pokkarikameralla onnettomia kuvia, joita sitten vertaan netistä löytämääni aineistoon selvittääkseni, mitä kaikkia lajeja laudallamme lounastaakaan. Melkoista salapoliisityötä se välillä on, kun taustatiedot ovat niin olemattomat (muistuttaisin, että lähtötilanteessa minä ihan oikeasti luulin hömötiaista albiinotalitintiksi!). Olisi kyllä hienoa, jos joku kehittäisi sellaisen sovelluksen, että voisi kytkeä ajukoppansa nettiin ja sitä kautta syöttää näkemänsä muistikuvan hakukoneeseen, joka sitten kertoisi, mitä onkaan tullut nähtyä. Sitä odotellessa täytyy vain keksiä mahdollisimman havainnollisia hakusanoja. (Ja kyllä minä oikeasti toivon, että se parannuskeino syöpään kuitenkin yritettäisiin keksiä ensin.)

Kaikenlaista on selvinnytkin: Ne kaikkein yleisimmät vieraat, ne vihertävät pienet linnut, joilla on kirkkaankeltainen viiru siivessä, ovat selvästikin viherpeippoja. Ja ne vähän isommat, kauniin vaaleanpunertavat, ovat närhiä (joiden munia kukaan ei kyllä ole vielä näyttänyt). Sitten ne kiiltävänmustat kaunottaret, jotka aina aika ajoin käyvät hotkimassa tintinpallot kerralla tyhjiin, ovat mustarastaita. Nämä töyhtöpäät puolestaan ovat niitä tiu-tau-tilhiä:

Ja tietysti myös niitä oikeita talitinttejä riittää sangen runsaslukuisesti, samoin kuin varpusia. Ensimmäiset punatulkut taisin nähdä vasta ihan viime päivinä. Myös käpytikka käy silloin tällöin siemenaterialla.

Valtavan monta uutta tuttavuutta, jotka ovat avanneet kaupunkilaistollon silmiä ihan uudella tavalla tajuamaan, miten valtavan kauniita lintuja meillä täällä pohjoisessakin on!

Kaikkein kauneimman lintulautavieraan suhteen minulla meni kuitenkin näppissormet suuhun. "Tosi nätti ja värikäs lintu" ei ihan riittänyt hakusanaksi, ja useimmilla yrittämilläni varianteilla tuli tulokseksi lähinnä undulaatteja ja papukaijoja. Jouduinkin turvautumaan suunnitelmaan B: lähetin surkeista ja vielä surkeammista kuvista pari vähiten surkeaa tunnistettavaksi appivanhemmille, jotka ovat innokkaita ja taidokkaita lintuharrastajia - ja myös aivan virtuoosimaisen taitavia luonnon valokuvaajia molemmat. Vastauksessa mainittiin ystävällisesti, että kuvien resoluutiossa oli hieman toivomisen varaa mutta kaikesta päätellen kyseessä voisi hyvinkin olla taviokuurna, Lapin lintu, joita joskus kulkeutuu etelämmäskin paremman elintason perässä. Lisäksi appivanhemmat antoivat kautta rantain ymmärtää olevansa hieman kateellisia minulle moisesta bongauksestani. Vähänkö nyt tunnenkin olevani Suuri Ornitologi!

Wikipediassa oleva taviokuurnan kuva ei näytä kovinkaan paljon siltä, minkä pihastamme bongasin, mutta Googlen kuvahaulla saa kyseisestä linnusta hyvinkin monenlaisia kuvia, joista osa tuntuisi hyvinkin vahvistavan appivanhempien arvelua. Onko blogin lukijoissa lintutuntijoita - onko jollakulla muita ehdotuksia tämän "hieman toivomisen varaa" jättävän loisto-otoksen perusteella?

...mutta kaikista uusista tuttavuuksista huolimatta suosikkejamme ovat aina vain samat vanhat tutut:

Ei mikään pyy pivossa vaan kaksi oksalla!