keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Ei aina voi osata.

Tulin jumpasta. Pudotin puhelimeni kivilattialle, se meni aika moneen osaan (mutta onneksi sittemmin tokeni kuitenkin vielä käyttökuntoon). Potkaisin polveni todella kipeästi tuolinkulmaan. Manasin ääneen: "Mikä minua oikein vaivaa?!?" Takavasemmalta kuului pojan lakoninen vastaus: "Varmaan se että sää nyt vaan oot tumpelo."

Joo, lasten suusta... Pojan armottoman osuvaan lohkaisuun saattoi vaikuttaa myös taannoinen episodi:

Helteen alettua päätimme laittaa taas pikkuisen kahluualtaamme patiolle - eihän siitä nyt tuollaiselle lähes kouluikäiselle suurempaa puljausiloa ole, mutta kyllähän kaikenlaiset vesileikit aina kuumalla säällä virkistävät. Miäs siis puhalsi altaan edellisenä iltana, ja seuraavana päivänä minä ryhdyin täyttämään sitä vedellä. Sukelsin ulkovarastoomme ja aikani pyörin siellä sormi suussa, kunnes päättelin, että se kummallinen oranssi juttu pienillä pyörillä varustetussa häkkyrässä varmaan oli puutarhaletku. Nääs kun minun maailmassani puutarhaletkut ovat vihreitä kieppejä, jotka retkottavat sellaisinaan jossain kannakkeessa tai lattiannurkassa.

Köijäsin systeemin hanan viereen ja aloin ihmetellä, mikä pää siitä pitäisi tyrkätä hanaan ja mikä altaaseen. Minun maailmassani puutarhaletkuissa on kaksi päätä, joista toinen lykätään hanaan ja toinen altaaseen, mutta siinä oranssissa häkkyrässä ei ollut yhtään päätä paitsi kylläkin yksi ylimääräinen ihan pieni letkunpätkä, jolla arvelin olevan jotain erityistä merkitystä. Tässä vaiheessa piti jo soittaa miähelle. Vielä kahdentoista yhteisen vuoden jälkeenkään hän ei taida ihan täysin tajuta, kuinka uskomattoman kädettömän tunarin kanssa hän oikeastaan onkaan hynttyyt yhteen lyönyt... Hän vain kyseli ja selitti jatkuvasti jostain ihme suukappaleesta, jonka minä tulkitsin tarkoittavan sitä kummallista pientä letkunpätkää. No joltisenkin säädön jälkeen minulle valkeni, että se pikkupätkä tosiaan on keskeinen tekijä yhtälössä: sen toinen pää pannaan hanaan ja toinen siihen kärryyn, jossa se johtokieppi majailee. Hämmentävää, mutta mikäs siinä, jos homma kerran sillä lailla toimii.

Vaan kun ei toiminut. Vaikka kuinka huolellisesti tarkistin, että pikkuletku on toisesta päästään kiinni hanassa ja toisesta päästään kärryssä, ei altaassa retkottavasti letkunpäästä millään ilveellä herunut pisaraakaan vettä. Hana kyllä toimi, sen sain kiitettävän konkreettisesti tuta tarkistaessani letkun kiinnitystä ja vastaanottaessani reippaan jääkylmän suihkun naamalleni. Useampaan kertaan.

Aikani ährättyäni luovutin ja tunnustin puutarhaletkun voittajaksi. Sukelsin uudestaan ulkovarastoon, otin kaksi ämpäriä ja täytin sen halavatun altaan niillä (ja selässäni tunnen tämän nyt sitten taas, voi huoh ja superhuoh). Töistä tultuaan miäs sitten ystävällisesti kiikutti sieltä varastosta sen irrallisen suuttimen, joka siihen letkun toiseen päähän pitää kiinnittää, jotta sitä vettä saa tulemaan uloskin...

No loppu hyvin kaikki hyvin, kahluualtaassa on vettä ja ehkä jo ensi kerralla minäkin osaan käyttää sitä letkusysteemiä. Olen ehkä lievästi sanottuna tumpelo, mutta ainakin olen jossain määrin oppimiskykyinen. Kamerankin kanssa olen saanut jo ihan kelpo jälkeä aikaan, vaikka olen ehtinyt käyttöohjeissa vasta puoliväliin. Urheilukuvaustaitojani olen päässyt harjoittamaan pojan lätkä- ja futispeleissä, ja sangen onnistuneita otoksia on niistä jo tallentunutkin. Anonymiteetin nimissä en niitä kuitenkaan tänne laita näytille, vaan tyydyn esittelemään taas vähän lisää tuotantoa sarjastamme "amatöörit leikkii makrolla ja klisheet paukkuu":

Kukkakärpänen.

Tavallinen kärpänen.

Lude.

Untuva taimessa. Tämän hienous ei ehkä ihan äkkivilkaisulta avaudu, mutta itse olen siitä sangen ylpeä, koska tuulessa heiluvan untuvankevyen untuvan vangitseminen terävänä kuvaan ei ollut ihan helppoa.

4 kommenttia:

Ti kirjoitti...

Hengästyttävän mukavaa luettavaa. Keitän kahvia ja jatkan lukemista jatkossakin. :)

Careliana kirjoitti...

Oi, kiitos Ti! Kiva jos viihdyttää! (Olen ihan muikeena nyt täällä.)

Tanja kirjoitti...

Mä käyn täällä usein katsomassa, onko uutta kivaa luettavaa. :)

Careliana kirjoitti...

Uskolliset lukijat lämmittävät mieltäni kovin (tosin niin lämmittävät satunnaisetkin)!