Englannin kielessä on sanonta "Never assume, that'll make an ass out of u and me." Sanaleikki ei käänny suomeksi, mutta idea pätee kyllä: ei koskaan pitäisi vain automaattisesti olettaa yhtään mitään. Kyllä minä sen tiedän. Mutta silti sorrun samaan mokaan aina silloin tällöin.
Niin kuin nyt tämän hiihtolomamatkamme suhteen. Kuten mainitsin, olen todellakin loman tarpeessa. Siinä määrin, että olen keskittynyt vain odottamaan sen loman alkua kuin kuuta nousevaa, mutta mitään aiheeseen liittyviä suunnitelmia tai valmisteluja en ole jaksanut ajatella pätkääkään. Olen tuumannut, että pakettimatka mikä pakettimatka, kunhan bikinit ja sandaalit nakkaa kassinpohjalle, ja käsilaukkuun ne kuuluisat passi ja hammasharja...
Niin. Piip. Passi. Minä toki tiedän, että passini menee tänä vuonna vanhaksi - olenhan sen hankkinut kun nimeni vaihtui naimisiinmenon myötä, ja tänä kesänähän juhlistamme jo 10-vuotishääpäiväämme. Olemme aikeissa tehdä merkkipäivän kunniaksi mageen kaukomatkan miähen kanssa kaksisteen, ja tarkoitukseni on ollut uusia passi heti tämän hiihtolomamatkan jälkeen niin, että pääsemme sitten pikimmiten tekemään lentovarauksia uudella passinnumerolla.
Voi jestas sentään, onneksi miähellä sentään joku aivosolu vielä liikehtii! Hän rupesi lueskelemaan kohdeopasta ja kysäisi ihan ohimennen, että niin milloin se sun passis muuten menee vanhaks? Kun siis senhän pitää olla voimassa kuusi kuukautta kohteeseen saapumisen jälkeen?
Mitvit taikka siis nätimmin vatmit, kuten poikani tapaa hokea - kuusi kuukautta?!? Minä kun oletin, että kolme... Salamaryntäys passilaatikolle, ja jep: passini voimassaoloaika päättyy tasan 5 kk 14 pv kohteeseen saapumisemme jälkeen. Kädet täristen googlettamaan, ja varovainen helpotuksen huokaus: uuden passin saa n. viikossa, matkalle lähtöömme on viikko ja kolme päivää.
Tästä tulikin sitten asiointipäivä. Aamulla nakkasin pojan kouluun ja jatkoin saman tien kuntakeskukseen. Päättelin nimittäin, että täkäläisellä piskuisella poliisiasemalla hakemuksen teko hoituisi reilusti nopeammin kuin kaupungin pääpoliisiasemalla. Ymmärsin jopa etukäteen netistä tsekata senkin, missä saisin otettua passiin tarvittavat kuvat. Valokuvausliike mainosti sijaitsevansa "aivan keskustassa, kirkon vieressä", osoite oli keskustan pääkadun varrella. Joten oletin löytäväni paikan helposti, enkä vaivautunut ottamaan osoitetta saati mitään karttaa mukaani.
Joo taas mentiin. Minullehan ei ole temppu eikä mikään eksyä pahemman kerran, vaikka mukanani olisi kartta, kirjalliset ohjeet, GPS ja kunnon pätkä rautalankaa, joten ei tarvinne erikseen kertoa, kuinka taas pääsi käymään... Haahuilin eestaas ympäri kirkkoa löytämättä mitään edes etäisesti valokuvaamoon viittaavaa. Lopulta korviani alkoi jo palella (koska tietenkään en ollut varustautunut hatulla, enhän ensinnäkään uskonut sellaista lyhyellä siirtymällä tarvitsevani enkä myöskään halunnut että kuvassa sitten olisi tukka länässä), joten hakeuduin mukavaksi tietämääni pikku kahvilaan (yhteen niistä harvoista paikoista, jotka kuntakeskuksesta tiedän) hörppäämään kupin kahvia ja kysymään tietä sinne valokuvaamoon. Annoin kertoa itselleni, että paikka sijaitsi toisella puolella sitä kirkkoa. Minun logiikallani se ei silloin kyllä ole "kirkon vieressä", koskapa siinä on hautuumaa välissä, hrmph.
No, kuva valmistui viidessä minuutissa, ja valokuvaamon vierestä oli oikein opaskyltti poliisiasemalle, joten lähdin etenemään sen suuntaan. Vähän matkaa piiperrettyäni huomasin, että opaskyltti poliisiasemalle osoittikin tulosuuntaani. Käännyin takaisin ja mietin, a) mihin se samperin kyttis oikein oli piiloutunut, ja b) pitäisikö siinä nyt itkeä vai nauraa. Auttamatta kyllä hihitytti melkoisesti, mutta lopulta löysin kuin löysinkin oikeaan paikkaan. Hakemus valmistui alle viidessä minuutissa. Uskoisin, että selvisin silti nopeammin kuin kaupungilla, vaikka käytin hukassa haahuiluun messevät kolme varttia.
...ja sitten minulle jäi vielä aikaa koluta kauppakeskuksen jokaikinen vaateliike, ennen kuin tapasin ystävättäreni lounaan merkeissä. Palkitsin itseni hienosta asiainhoidosta sellaisella sigamageella pikku hamosella. Sitä matkaa varten niinku. Garderoobi kuntoon, muut on sivuseikkoja, vai miten se nyt menikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti