keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Sapuska-aiheista jossittelua

Omien ajatusten puutteessa haettakoon taas vetoapua aikakauslehden palstalta. Tällä kertaa peesaan Glorian Ruoka & Viini -lehden palstaa "Jos kaikki olisi mahdollista, miltä elämä maistuisikaan."


JOS nyt avaisit jääkaappini, ensimmäiseksi kiinnittäisit huomion siihen, että siellä on paljon enemmän juotavaa kuin syötävää: yksi hylly täynnä vichypulloja, toinen täysi hyllyllinen tuoremehua ja vielä yksi hylly olutta ja siideriä Meillä on tapana täyttää juomavarastot kerralla, jotta ei sitten joka kauppareissulla tarvitsisi raskaita nesteitä rehata. Ruoan suhteen meillä sen sijaan noudatetaan hyvinkin tiukkaa suunnitelmataloutta, eli kaupasta tuodaan vain juuri sitä mitä aiotaan lähipäivinä kokata, mitään varsinaisia raaka-aineita ei hankita varastoon mahdollisen inspiraation varalle. Ihan vain siksi, että harmittaisi turkasesti, jos viimeinen käyttöpöivä ehtisikin ennen sitä inspiraatiota - en tietenkään halua heittää ruokaa pois enkä myöskään piittaa pakastetusta pöperöstä.

En haluaisi, että näkisit kuinka kipeästi se jääkaappi olisikin taas sulattamisen ja perusteellisen siivouksen tarpeessa.

JOS saisin valita keittiötarvikeliikkeestä yhden asian, se olisi Sarpaneva-pata tai vastaava ihana uuniruoka-astia. Tai sellainen ylimääräinen ritilä uunipellin päällä käytettäväksi. Tai sitrus- ja valkosipuliraastin. Tai joku nätti lävikkö. Niin ja oi, pastalautaset olisivat aivan ihanat, meillä syödään niin paljon pastaa. Okei joo, mieluiten aika iso lahjakortti, kiitos.

JOS saisin kutsua kenet tahansa kotiini valmistamaan illallisen, hän olisi vaikkapa lähiruoan puolestapuhuja Heikki Ahopelto. Hän saattaisi tykätä lähikauppamme lihatiskistä. Tosin minä olen niin onnettoman ruokarajoitteinen nirppanokka, että todennäköisesti kuka tahansa itseään kunnioittava keittiömestari pakkaisi veitsensä ja painelisi matkoihinsa jo hyvän aikaa ennen kuin saisin lueteltua puoltakaan niistä aineista, joita en kyllä sitten syö kiitos yök...

Ruokapöytään kutsuisin mukaan miäheni lisäksi vaikkapa naapurimmiähen. Ensinnäkin siksi, että hän on tosi hyvä tyyppi. Toisekseen siksi, että reissutyöläisenä hän syö paljon ravintoloissa, joten kotona kokattu huippuhyvä ruoka voisi hänelle maistua. Kolmanneksi siksi, että rakennusalan ammattilaisena hän voisi, köhh, ihan ohimennen siinä samalla vierailulla auttaa yhdessä jos toisessakin pikkuaskaressa täällä meillä... Illan kuumin keskustelunaihe olisi mahdollisesti se, miten paljosta tällainen onneton ruokarajoitteinen nirppanokka jääkään paitsi ja miten avartavaa olisi oikeasti laajentaa vähän makumaailmaansa.

JOS jokin ruokavääryys minua raivostuttaa, se on laitosruokaloihin kaukomailta köijättävä halpismättö. Esimerkiksi meidän pojan kouluruokalaan tulee broileria Thaimaasta asti! Lähiseudun tuotteiden suosiminen ei olisi pelkästään ympäristöteko vaan myös todella arvokas kansantaloudellinen tukitoimenpide. Ja parhaimmillaan myös hieno opettavainen elementti - ajatelkaapa, jos lapset saisivat vaikka itse heitellä jyväsiä kanoille, joiden munia sitten syövät pinaattikeitossaan... Tässä suhteessa kyllä idealismi ja taloudellinen realismi ovat valovuosien päässä toisistaan, ymmärränhän minä sen. Kun ei budjetti veny niin ei veny. Huokaus. Kaikki kunnia silti hienolle suomalaiselle kouluruokailuperinteelle!

JOS saisin keittiööni ruoka-automaatin, se valmistaisi salaattia. Ihanaa, raikasta, vaihtelevaa salaattia päivästä toiseen. RRRRakastan salaattia, voisin melkeinpä elää pelkällä salaatilla. Mutta koska olen tämän mieltymykseni kanssa tässä taloudessa harvinaisen yksin, tuntuu turhauttavalta viipaloida-kuutioida-repiä-raastaa vihanneksia aina yksi annos kerrallaan. Olen tosin oppinut, että kun ostaa esim. kerällisen tai ruukullisen lehtisalaattia, se kannattaa heti huuhtoa kokonaan ja repiä valmiiksi silpuksi ilmanpitävään astiaan; sellaisessa formaatissa se säilyy jääkaapissa juuri yhtä kauan kuin kokonaisenakin, ja valmiista silpusta on näppärä sitten ottaa kerta-annosten pohjaksi. Ja kohtahan sitä saa taas omalta maalta kaikenlaista noukkia annos kerrallaan!

JOS olisin jälkiruoka, olisin vaikka tiramisu. Vähän liikaa kaikkea, mössöistä pullakeksiä ja raskasta tuorejuustoa ja makeaa sokeria ja piristävää kahvia ja höperöittävää konjamiinia... toiset tykkää, toiset ei.

Sellaisia ajatuksia heräsi iltapäivän lehdenlukutuokiosta. Okei, tunnustan, luin lehteä ruokapöydässä - tyhmä tapa ja tosi huonoa esimerkkiä lapselle, johon yritän juurruttaa ajatusta yhdessä syömisestä nimenomaan yhteisenä laatuaikana eikä vain vatsantäyttöhetkenä. Mutta kun, seliseli, se lehdenlukuaika on muuten turhan usein kortilla... Vaan nyt lähden tästä ruokakauppaan. Mitähän meillä huomenna syötäisiin..?

2 kommenttia:

Kari Lehto kirjoitti...

Pitäähän tuota salaattiasiaa kommentoida. Haluan hoitaa vihannessaantini rutiinilla vaivattomasti pikapika. Teen itselleni päivittäin salaattimössöä. Yleensä aineksina isohko porkkana, kaalia, keskikokoinen banaani ja punajuurta. Välillä on lanttua ja mukana rahkaakin. Mikä vain maun mukaan käy. Kaavin ainekset Bamix-tehosekoitinkippoon. Päälle pitkä loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä ja pari dl vettä. Sekoittimella painan tuhtisti päälle. Sauvan pää ylös ja taas painetaan. Opit kyllä missä vaiheessa moottori käynnistetään ja sammutetaan jotta ei tulisi roiskeita. Kun rutinoituu, mössö on valmis parissa minuutissa, hoituu kuin hampaiden pesu.
Keitän kerralla kilon punajuuria, pilkon ja pussissa pakastimeen. Sieltä pala päivässä salaattiin. Jotta palat saisi irti toisistaan, pakastuksen jälkeen pussi puoleksi minuutiksi mikroon, vielä jäätyneet palat saa irti toisistaan ja pussi takaisin pakkaseen. Säilyvät irtomaisina. Helppo ottaa pala kerrallaan. Keittiöveitsellä voi palan pilkkoa mössöntekoa varten. En ole vielä kyllästynyt mössööni vaikka syönyt sitä kai vuoden.
Tässä pari selventävää kuvaa
http://picturestack.com/384/327/QfWSalaattiaiiaI.jpg
http://picturestack.com/384/378/EQlsalaattimoRUf.jpg

-Kari

Careliana kirjoitti...

Mielenkiintoista, kiitos hyvistä vinkeistä! On hyvä kerätä kaikenlaisia kikkakolmosia korvan taa, ettei se vihannesten (ja hedelmien) syönti ainakaan liikaan vaivannäköön kaatuisi!