keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kun joulu on


Joulurauhan julistuksesta se virallisesti alkaa. Joulunvietto. Jos jotain on silloin vielä puunaamatta, kuuraamatta, kokkaamatta, pakkaamatta tai muuten stressaamatta, niin saapi sitten ollakin. Joulurauhan julistuksen jälkeen ollaan vain ja nautitaan.

Meidän perheessä ainakin yksi jäsen on erinomaisen hyvin sisäistänyt tämän rauhoittumisen idean.

Huomenna, jos Jumala suo... krrrooohhh...
Koiran peti on siirretty telkkarin eteen joulun ajaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että sen normaalilla paikalla seisoo nyt joulukuusi. Seikka, jota koira ei ihan salamana sisäistänytkään...
Ootte sitte jonku puun tähän tuonu. Mun nukkumapaikalle. Siinähän ootte sitte.
Poika oli ottanut tänä jouluna missiokseen todistaa, ettei joulupukkia oikeasti ole olemassa vaan aikuisethan niitä lahjoja piilottelevat ja tuovat sitten ajastaan esiin muka joulupukin käytyä. Monenlaista salaliittoteoriaa olikin pikku Sherlockimme päässä kehkeytynyt vuosien mittaan: Sinäkin yhtenä jouluna vaari varmana oli piilottanut vain pukin vaatteet johonkin ja kävi sitten pukemassa ne päälleen ja tuli muka pukkina jakamaan lahjoja, vaikka väittikin eksyneensä pukinhakumatkalla ja menneensä pukin kanssa ristiin. Ja sinä toisena jouluna oli muka tonttu käynyt kertomassa, että ne lahjat ovat siellä aitassa, mutta varpilla ne oli ihan itse sinne viety, kun äiti ja isikin nukkuivat juuri siinä toisessa aitassa... No tänä jouluna ei meidän mestarietsivää huijattaisi! Hän vahti meitä vanhempiaan silmä kovana ihan koko päivän eikä antanut pienintäkään mahdollisuutta livahtaa varastoon lahjakätkölle. Ha!!!

...vaan kuinkas sitten kävikään... Kun me pahaa-aavistamatta löylyttelimme joulusaunassa, oli se pukin vekkuli päässyt kuin päässytkin livahtamaan olohuoneeseemme...

Joulupukki lahjat jo toi...
...oli se pukki, kyhyyllä vain, vaikka poika yrittikin inttää, että isi olisi muka saunasta piipahtanut tekemään muutakin kuin vain hakemaan sen joulusaunaoluen (joka tosiaan on yhdyssana, kuten tokaluokkalaisemme niin hienosti pani merkille)!

Olimme laskeneet sen varaan, että jos lahjat avattaisiin jo hyvissä ajoin alkuiltapäivästä, malttaisi lapsi sitten kunnolla syödäkin joulupöydässä. Tämä teoria ei kylläkään ihan toteutunut, perinteiset jouluruoat kun eivät vain lukeudu meidän mukulan lemppareihin. Eräälle olisi kyllä maistunut...

On äiti laittanut kystä kyllä
Ja ei, koiramme ei ole Disney-porojen sukua vaan isäntä on sen nostanut pöydän antimia katsomaan. Ja kyllä, tietenkin myös karvakamulle liikeni pala kinkkua!

"En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta..."
Toisin kuin te kaikki nyt varmasti luulitte, tämä Uljas Kotka ei suinkaan paljastunut pojan lahjapaketista. Ehei, miäs on ostanut sen itselleen jo hyvän aikaa sitten. Merkittäköön pöytäkirjaan, että ihan kaikki tämän perheen aikuiset eivät olleet ihan yhtä innoissaan metrisen konkkanokan liittymisestä huushollin pehmovahvuuteen, mutta onhan hän kieltämättä melkoinen persoona, ja vahvasti mukana menossa, kuten kuvasta näkyy.





Jouluisen lämpimiä ajatuksia myös niille, jotka eivät enää ole kanssamme joulua jakamassa!


6 kommenttia:

Juliet kirjoitti...

Mukavan jouluinen tunnelma <3

Saanko muuten samalla kysäistä, sinä kun olet kaukomatkaillut, mitä pitäisi ottaa huomioon pitkillä lennoilla? Kaikki puhuvat veritulppariskistä ym... Mutta eikös pitkistäkin lennoista nyt ole aika moni selvinnyt hengissä ja jopa terveenä... Onko teillä jotain erityisiä neuvoja/tapoja?

Careliana kirjoitti...

Ooh, onkohan jollakulla kaukomatka edessä..? Hyvää matkaa!

Joo, kyllä pitkistä lennoista yleensä hengissä selviää ja suunnilleen terveenäkin, mutta miellyttäväähän se ei ole. Eikä taida olla mitään sellaista taikakonstia, joka siitä miellyttävää tekisi, tai ainakaan minä en sellaista tiedä. Aina on pitkän lennon jälkeen n. vuorokauden verran olo kuin jollain kuplivalla, ällöllä ektoplasmalla täytetyllä vesi-ilmapallolla. :-P

Neuvoiksi latelisin niitä perinteisiä: lento- eli tukisukkahousut (mitä tiukemmat eli epämukavammat pukea, sen parempi), sopivasti nestettä (alkoholitonta)(kin), mahdollisuuksien mukaan tassuttelua koneen käytävällä ja varvasjumppaa paikalla istuessa (varpaat "nyrkkiin" ja auki). Mukavat vaatteet ja kengät (sellaiset jotka menevät vähän turvonneeseenkin jalkaan).

Omalla kohdallani olen lisäksi huomannut, että lentokonekahvi on pahinta myrkkyä mitä voin sisuksiini kipata, siitä saa vielä ylimääräisiä vatsanväänteitä; mutta tämä lienee yksilöllistä.

Ja se tärkein tietysti: pitkää pinnaa! On se sen arvoista kuitenkin! Ihanaa lomailua!

Juliet kirjoitti...

Oi, kiitos vinkeistä! :) Ei vielä ole matkaa ostettuna, mutta haaveissa ainakin...

Careliana kirjoitti...

Onnea vain haaveiden toteuttamiseen, vaikka jo heti ensi vuonna! Makuasiahan se tietysti on, kuka mistäkin tykkää, mutta itse olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että matkustelu tarjoaa parasta mahdollista vastinetta rahalle. Vaikka siitä ei mitään aineellista välttämättä jääkään käsiin niin ne kokemukset ja niistä syntyvät muistot ovat, kuten klisee kuuluu, priceless eli mittaamattoman arvokkaita!

Juuri tuossa eräänä iltana miähen kanssa muisteltiin Las Vegasia. Kuinka vahvasti sen kaiken pystyy vieläkin elämään uudelleen! Melkein tuntuu, että sen kaiken epätodellisuuden tajuaa kunnolla vasta näin jälkeenpäin. Ja vaikka silloin tuoreeltaan tuuminkin, että nytpä on sekin nähty eikä toiste tarvitse mennä, niin enpä kyllä todellaKAAN kieltäytyisi, jos tilaisuus uuteen visiittiin tarjoutuisi.

No mutta meilläkin alkaa seuraava matka jo olla lähellä... siitä lisää sitten vähän myöhemmin. ;)

Juliet kirjoitti...

Minneminneminne???

Hyvää uutta vuotta :)

Careliana kirjoitti...

Kauas ja lämpimään olisi tarkoitus hiihtolomalla lähteä, koko perheen voimin. Ja mitä sitä kohdettakaan panttaamaan, eihän se mikään salaisuus ole: Meksiko olisi suuntana tällä kertaa. Uusi tuttavuus jälleen.