torstai 3. lokakuuta 2013

Ikä on vain numero

Varoitus: Seuraa fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimiseen liittyvää sepustusta, josta joku voi aistia jopa omakehun imelää löyhähdystä. Jos uskot ärsyyntyväsi/ahdistuvasi/provosoituvasi moisesta, tule uudestaan sitten kun on taas muita aiheita esissä.

Niin kova paikka kuin iän karttuminen minulle aina vain ja edelleen onkin, tiedostan kuitenkin olevani nyt, karvan vaille nelikymppisenä, elämäni kunnossa. Jos joku olisi tämän tosiasian naamalleni täräyttänyt kaksikymppisenä, olisin todennäköisesti tikahtunut nauruun, tai vaihtoehtoisesti järkytykseen. Nelikymppisellähän on toinen jalka haudassa ja toinen astuisi justiinsa kohta banaaninkuorelle, jos enää nousisi niin ylös...

Pitkään harkittuani päätin lääkitä ikäkriisiäni käymällä kehonkoostumusmittauksessa, ikään kuin synttärilahjana itseltä itselleni. Onpahan sitten jotain todistusaineistoa siitä, mikä on se terävin huippu, johon tällä ruholla yltää - sillä lienee realistista sentään hyväksyä se tosiasia, että kovin paljon edemmäs ei enää näillä ikälukemilla mennä; vastaisuudessa jo samoissa pysyminen katsotaan edistykseksi.

Tapahtumana kehonkoostumuksen mittaus on sangen nopea ja vaivaton: asettaudutaan paljain jaloin (mutta muuten pukeissa) seisomaan sellaiselle vaa'an näköiselle häkkyrälle, otetaan käsiin sellaiset johdoilla laitteeseen kytketyt kepukat ja siinä sitten vain pönötetään minuutti tai pari, kun laite keräilee tietojaan. Siinä kaikki! Tähän nähden on aika ihmeellistä, mitä kaikkia tietoja se laite onnistuukaan keräämään; tulosliuskalle pläjähtää saman tien paino, painoindeksi, rasvaprosentti, kehossa olevan rasvan massa ja kehon massa ilman tätä rasvaa, viskeraalinen (eli sisuskalujen päälle kertynyt) rasva, lihasmassa, luumassa, kehossa olevan veden määrä, solun sisäisen vs. ulkoisen veden määrä (liittyy turvotukseen), perusaineenvaihdunta (eli se, paljonko kaloreita kehoni tarvitsee ihan vain hengissä pysymiseen ilman mitään aktiviteetteja) sekä metabolinen ikä. Lisäksi on eritelty rasvan ja lihasmassan jakauma eri kehon osien välillä.

Ja kyllähän ne mittaustulokset kieltämättä ihan mieltälämmittäviä olivat - ja mielenkiintoisia! Minuahan kai yleisesti pidettäneen aika hoikkana, mutta eipä tarvitse kenenkään tulla sanomaan, että olisin pelkkää luuta ja nahkaa: minusta on 22 % rasvaa, 74 % lihasta ja vain nelisen prosenttia luuta! (siinä meni sekin tekosyy, että toivottua korkeampi paino voisi selittyä "raskailla luilla"...) Lisäksi voin vielä kiehtovana kuriositeettina paljastaa, että kaikkein rasvaisin osa ruhostani on ainakin itselleni hieman yllättäen oikea jalka, kun taas vähiten rasvaa on vasemmassa kädessäni (jossa kylläkin on sitten vastaavasti myös vähiten lihasta).

Ja se tärkein ja ylivoimaisesti mieleisin tulos: metabolinen ikäni on 24 vuotta. Olen siis tällä viime vuosien kuntoiluintoilulla periaatteessa tienannut itselleni 15 vuotta ekstraa elinikää verrattuna siihen, että olisin tämänkin ajan viettänyt vallan sohvaperunana. Ei paha diili, sanoisin, edellyttäen tietysti, että ovat hyviä ne vuodet. Mutta siinäpä on taas yksi asia, johon tällä kuntoiluintoilulla voi vaikuttaa...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yhtään en ole kade, mutta havaitsen jonkinlaisen yhtäläisyyden itsetarkkailussa jota isäni (73v) harrastaa. Olen sille jonkinverran "allerginen", menee joskus hiukka överiksi..paasausta/luentoja ei vaan jaksa ;-)

On oikeasti hyvä jos ja kun pitää itsensä ruodussa!
-A

Careliana kirjoitti...

Joo kyllä minäkin tunsin itseni aika huikentelevaiseksi, kun näin 39 vuotta elettyäni ja siitä viimeisimmät viisi vuotta suhteellisen säännöllisesti kuntoiltuani ihan yhden kerran kehonkoostumusmittauksessa kävin. No okei, tunnustettakoon nyt myös, että vaa'allakin kävin viime kesänä kerran, kun piti punnita koiranpentu matolääkkeen antamista varten. Överiksihän tämä itsetarkkailu on päässyt menemään, ei käy kieltäminen.