perjantai 8. marraskuuta 2013

P*skaa!

Kyllä, seuraa tilitystä juurikin siitä itsestään. Koiransellaisesta. Aiheesta, josta olen avautunut joskus ennenkin, mutta kuka niin vanhoja nyt jaksaisi muistella.

Ihan ensimmäiseksi haluan korostaa, että minä ihan oikeasti olen joka ainoalla koiran lenkillä aivan varmasti hampaisiin asti aseistautunut niillä vihreillä pikku pusseilla - enkä myöskään epäröi käyttää niitä!!!

...vaikka toivon, ettei tarvitsisi. Koska olen sitä mieltä, että koiranjätösten pussittaminen on oikeastaan ympäristörikos.

Yhteishyvässä oli mielenkiintoisen havainnollinen vertailu siitä, kauanko erinäisillä luontoon yleisesti päätyvillä jutuilla kestää, ennen kuin ne tästä maailmasta häviävät. Muutamia esimerkkejä:
- Metallitölkki 200 - 500 vuotta
- Muovipussi 20 - 100 vuotta
- Purukumi 20 - 25 vuotta
- Tupakantumppi 10 - 15 vuotta
- Koirankakka 1 - 6 kuukautta

Tupakantumppi, purukumi, koirankakka. Jokainen yhtä kenkku juttu esim. lapsen hyppysiin, vaatteisiin, saati suuhun joutuessaan. (Ja aikuisenkin vaatteisiin, terv. nimim. joskus purkkaan istunut ja täälläkin aiheesta avautunut.) Tupakasta nyt on miljoonanlaista ympäristöhaittaa muutenkin, sademetsien raivaamisesta allergiaongelmiin, purukumi toki on yleisesti ottaen voittopuolisesti hyödyllinen hyödyke, ksylitolisena ainakin, tosin koiralle se ksylitoli puolestaan on hengenvaarallista myrkkyä. Mutta koirankakka, se se tuntuu aina välillä olevan kaiken pahan alku ja juuri. Koirankakka, tuo sataprosenttinen luonnontuote, joka omia aikojaan häviää viikoissa. Paitsi kun me ihmiset säilömme sen muovipussiin. Joka ei hajoa noinniinku ikinä. Muistatteko sen takavuosien biopussimainoksen, jossa se mummeli säilöi pestyjä jogurttipurkkeja keittiön täydeltä ja kyseli kaveriltaan, mitä hän aikoo jättää jälkipolville, ja kaveri kiikutti bioskan roskikseen ja sanoi että en mitään? No me koiranomistajat voisimme sentään ylpeinä vastata sille jogurttipurkkimummolle, että voi kuule, kilotolkulla paskaa pussissa!!!

Kyllä, uloste on ulostetta, siinä muhii jos jonkinlaista bakteeria ja usein loisiakin. Mistä syystä muuten niitä kerättyjä koirankakkoja ei sitten saa laittaa biojätteeseen - ei edes siinä ylihintaisessa biohajoavassa pussukassa - minkä toivottavasti kaikki koiranomistajat myös tietävät (ja sekajätekaatiksellahan ei biohajoava pussukkakaan tiukassa paineessa kovin ripeästi hajoa yhtään mihinkään). Eikä kukaan varmasti ehdoin tahdoin halua ulosteiden seassa kuljeskella, tämä on ihan ymmärrettävää. Siksi pitäisikin olla kaikille itsestäänselvää, että kulkureiteiltä, yhteisten elintilojen pihapiireistä ja portinpielistä ne kikkareet noukitaan pois.

Lisäksi minun käsittääkseni lakikin sanoo, että taajama-alueella koiran jätökset on kerättävä ja sillä siisti. Siis myös ojista, tienpenkoilta, pusikoista yms. paikoista, joihin itse asiassa monet koirat oikein hakeutuvatkin asioilleen, koska niiden vaistot sanovat, ettei jätöksillä pidä olinpaikkaansa liian selvästi paljastaman. Siinä ollaan minun mielestäni jo aika harmaalla, kaltevalla pinnalla: jos minun on hankala rämpiä keräämään sitä koirani kikkaretta jostain näreikön ytimestä tai ojanpohjasta, niin kuinka todennäköistä on, että joku pahaa-aavistamaton kanssakulkija siihen vahingossa tossunsa tahi nassunsa tälläisi?!? Vaan laki on laki, ja sitä minäkin kuuliaisesti tottelen, vaikkakin vähintään hiljaa mielessäni jurputtaen.

Että tämä vain terveisinä juuri Sinulle, ihana naapuruston asukas, joka katsoit asiaksesi eräänä kauniina syyspäivänä oikein autosi pysäyttää minun ja koirani kohdalle ja ehdottaa huippudiiliä: "Voitasko hei sopia, että kun ei mekään käydä teidän pihassa paskalla niin ette tekään kävisi meidän pihassa? Kun ollaan vaimon kanssa keittiön ikkunasta katsottu, että sä aika usein ton pikkukoiran kanssa meet siitä ohi, ja sitten on ollut tosi ankeeta kun haravoidessa osuu paskaan..."

Kylläpä on turvallinen olo nyt, kun tiedän, että liikehdintäämme seurataan oikein jatkuvalla syötöllä nenät ikkunassa! Ette sitten kuitenkaan niin tehokkaalla kiikarilla ole kyylänneet, että olisitte nähneet sen vihreän pussin hihnassa kiinni? Päätit sitten ruveta poskeasi soittamaan just sille yhdelle ainoalle seudun varmaan kahdestakymmenestä koiranomsitajasta, joka ihan oikeasti kerää niitä pökäleitä?!? Onnittelut, satuit löytämään juuri sen, joka todennäköisesti on kaikkein herkin ottamaan moisesta palautteesta itseensä. Kiitti ihan v*tusti hei!

Tiedoksesi vielä, että mukavan rupattelutuokiomme jälkeen emme ole tassullamme astuneet teidän asuttamaanne osaan tätä aluetta. Emmekä aio astuakaan. Joskaan missään vaiheessa ei ole käynyt pienessä mielessäkään, että antaisin koiran käyttää kuononkärkeäänkään, saati sitten peräpäätään, yhtään kenenkään pihan puolella! Että jos siellä aidan sisäpuolella on jotain ei-toivottuja läjiä ollut, niin voisit ehkä peiliin vilkaista ja kysyä itseltäsi, ettei vain olisi joskus tullut jonkun supin tai ketun reviirillä kyykättyä - niitä nimittäin näillä seuduilla liikkuu, eivätkä ne välttämättä ihan tontinrajapaalujen syvintä olemusta hiffaa.

Minäpä olen vetänyt jalkaani viime kesänä ostamani tosi hyvät kumisaappaat ja gore-tex-housut ja vienyt koiran noille seutukunnan viimeisille pellonlämpäreille rämpimään. Kurassa ollaan korviamme myöten molemmat lenkin jälkeen, mutta saadaanpa ainakin hengittää vapaammin.

Niin ja peeäs, arvaa mitä. Sieltä pellolta en muuten kerää niitä kakkeleita. Soita siveyspoliisille.

Prkl.

Vaikee uskoo että mäkin käyn joskus paskalla...
(tietäjät tietää, mistä laulusta ko. katkelma on peräisin)

1 kommentti:

Ringa Tiinus kirjoitti...

Moikka, annoin sulle haasteen mun blogissa. Käy kurkkaa ;>

http://beeskneesbritain.blogspot.co.uk/2013/11/kaikki-fakta-minusta-haaste.html