Ypöilyä

Varoitus (mainos?): Sisältää aineistoa, joka saattaa jonkun (kuten minun) mielestä liipata hyvän maun rajoja jo aika likeltä.

Erinäisten vaiheiden ja suunnitelmanmuutosten jälkeen miäs ottikin pojan mukaan perinteiselle pohjoisen kalareissulleen. Eli täällä sitä on nyt oltu ihan up yours - me, my dog and I.

Laadin tiukan sotasuunnitelman aikani pitimiksi: yllin kyllin kasvisruokaa, julmetusti jumppaa, ja telkkarista sitcomeja ja lifestyle-hömppää. Pitäähän sitä ottaa ylhäisestä yksinäisyydestä kaikki irti ja nautiskella sellaisista asioista, joista miesväki ei oikein piittaa ja joita ei yhteisessä arjessa sen vuoksi tule kovinkaan paljon toteutettua.

No kuinkas sitten kävikään?

Alku oli takkuinen. Pojat lähtivät matkaan sunnuntaina aamiaisen jälkeen ja soittivat ensimmäisen tilannekatsauksen edettyään parisataa kilometriä. Kysyin, josko he voisivat jo kääntyä takaisin. Olin ehtinyt käsitellä ja laittaa tilaukseen isipapasta ottamani epäviralliset 70-vuotiskuvat (niistä tuli omasta mielestäni oikein kivoja, toivottavasti näyttävät paperilla yhtä hyviltä kuin näytössä), pelata aivot turruksiin ja niskat puuduksiin turhanpäiväisiä nettipelejä, todeta, ettei televisiosta tule mitään mitä edes hyvällä tahdolla pystyisi katsomaan, harkita työntekoa mutta luopua ajatuksesta - ja pitkästyä puolikuoliaaksi.

Pojat kuitenkin jatkoivat matkaansa, ja alkoihan se elämä täällä kotopuolessakin pikku hiljaa lutviutua.

Ruokavalio on ollut hyvin kasvispainotteinen.

Aloitin tällä perheaterialta jääneistä broilereista rakentamallani salaatilla - avokadoa ja pähkinöitä ja oman maan sipulinvarsia ja kaikkea sellaista ihanaa ja nam. Kokeilin myös tämän reseptin mukaisia kesäkurpitsa-fetapihvejä (-lettuja); lopputulos oli ihan ookoo, mutta seuraavalla kerralla kyllä vähentäisin fetan määrää ja vastaavasti lisäisin pinjansiementen osuutta. Ja lähikauppiaskin oli ilmeisesti lukenut ajatuksiani ja asettanut tyrkylle isot laatikolliset kotimaista kukka- ja parsakaalia, joista syntyi ihanainen gratiini, yksi ehdottomia lempiruokiani.

TV:stä olemme koiran kanssa katsoneet enimmäkseen jalkapalloa...

...mutta sentään lifestyle-hömppääkin yhden kokonaisen ohjelman verran.

Neljät häät jaksoi kiinnostaa koiraakin - luontokappaleella on selvästikin sosiaalipornon tajua...

...mutta Moderni perhe, se viikon ainoa sitcom, oli sille jo liikaa.

Myöhäisillan jalkapallopeliä ollaan seurattu sängystä käsin...

...enimmäkseen silmäluomien läpi, aina siihen asti, kunnes olen jossain vaiheessa havahtunut sulkemaan töllön.

Ja myös jumpassa olen käynyt tavallista aktiivisemmin. Salillani on tosi kiva kesäkampanja, jonka puitteissa saa tuoda jumppasalin jäsenkuntaan kuulumattoman kaverin mukaan ihan kuinka useasti vain, ja ystävättären kanssa onkin ollut vielä tavallistakin mukavampi jumppailla.

 

Kyllä, rakkaat lukijat. Se on belfie, eli suomalaisittain persie (kotona otettu kylläkin, minkä nokkelimmat ehkä osasivat päätelläkin jaloissa pyörivästä koiran lelusta). Olkoon nyt vaikka osoituksena siitä, mihin paremman tekemisen puute voi johtaa...

Lienee ihan kaikkien kannalta oikein hyvä asia, että perheen miesväki kotiutuu taas huomenna.