torstai 4. kesäkuuta 2015

Loman tarpeessa

Taidan olla aika väsynyt.

Poika on viettänyt ensimmäisen kesälomaviikkonsa jääkiekkoleirillä. Kyseessä on päiväleiri, eli hänet viedään hallille aamulla ja haetaan iltapäivällä pois, mutta sen verran ruokahuoltoa kuuluu ohjelmaan, että minä olen täällä kotosalla kokkaillut lähinnä itselleni. Eikä se ole aina niin helppoa tuo rutiinien rikkominen.

Yhtenäkin päivänä rupesin pöperöä pusaamaan. Jossain vaiheessa huomasin laittaneeni väärän levyn kuumenemaan. Napsautin oikean levyn päälle, mutta jonkin ajan kuluttua tajusin jättäneeni sen väärän levyn edelleen täysille. Tämän tajusin siinä vaiheessa, kun olin pitänyt kattilan kantta hyvän tovin siinä levyllä. Onneksi kyseinen kansiparka oli emalia eikä lasia, joten se vain ruskistui eikä sentään naamalle räjähtänyt. Lopulta sain kuin sainkin sen murkinan valmiiksi. Kun lapoin sitä lautaselleni, muistin, että eihän minun pitänyt mitään uutta ruokaa sinä päivänä tehdä vaan syödä edellispäivän jämiä, etteivät haaskuun menisi.

Toisena päivänä taas päätin keittää itselleni kupposen kahvia (joo, sitä kuluu!) ja käydä vessassa sillä välin, kun kahvi valmistuu (tehokkuushan on nykypäivän työelämässä kaiken A ja O). Kun palasin keittiöön, ihmettelin, miksei nenääni kiemurtelekaan houkutteleva tuoreen kahvin tuoksu. Kahvinkeitin oli kyllä päällä mutta kannu tyhjä. Hetken kesti, ennen kuin tajusin syyn: olin unohtanut kääntää sen vesisuuttimen osoittamaan suodatinsuppiloon, eli keitin oli valuttanut kupillisen kuumaa vettä suoraan pöydälle! Onneksi oli vain yksi kupillinen, ja onneksi oli pikainen vessa-asia, ettei lasinen pannu ehtinyt räjähtää kuumalla levyllä tyhjänä nököttäessään. No, tulipahan ainakin se pöytätaso perusteellisesti pestyä!

Minähän olen kohta kuin mummini, jolta on pitänyt ottaa keittiön koneiden sulakkeet irti seinästä. Tästä huolimatta hän sinnikkäästi yrittää esim. sähkövatkaimella silittää pöytäliinaa ja kiukuttelee, kun on se silitysosa siitä taas piilotettu.

Ja työmotivaatiota saa kaivella todella syvältä. Ikkunan takana näkyy useimmiten pelkkää harmaata ja kosteannihkeää, mikä on omiaan lähinnä ruokkimaan olotilaani eikä suinkaan kohentamaan sitä. Internetin ihmeellisestä maailmastakaan ei meinaa löytyä mitään hömppätestejä tai hupisivustoja päivänpolttavaa ja äärimmäisen tärkeää asiaa, johon olisi kertakaikkiaan pakko uppoutua töiden sijasta lomassa. Lopulta päädyin tulevan lomamatkamme hotellin sivuille. Minulla nousi itku kurkkuun, kun tajusin, kuinka kovasti haluaisin jo olla siellä, imeä itseeni sitä maisemaa, tuoksuja, ääniä, tunnelmaa...

Vielä viikko. Jaksaa jaksaa. Nyt on sentään lapsukainen taas päivät kotona kiipeilemässä pitkästyksissään seinille sotkemassa niitä viimeisiäkin keskittymiskyvyn rippeitäni apunani ja ilonani. Jaksaa jaksaa. Tosin kannattaisikohan tarkistaa kotivakuutus kuitenkin..?

2 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Keittiö on vaarallinen paikka! Itseni tuntien ostin jo 13 vuotta sitten Rosenlewin turvalieden. Sammuu itekseen viimeistään jonkin ajan päästä. Mutta ei sekään siltä suojele, että tyhmä laittaa väärän levyn päälle. Jep, semmost täällä ja varmaan pahenee vuosien mittaan.

Careliana kirjoitti...

Heeh, meilläkin on muuten sellainen turvaliesi! Se oli täällä edellisten asukkaiden jäljiltä. Muistan vieläkin, kuinka kauan ekalla käyttökerralla seisoskelin hoomoilasena kylmien levyjen äärellä raapimassa päätäni ja ihmettelemässä, miten sillä oikein saa ruokaa laitettua (koska käyttöohjeethan ovat vain nörttejä varten vai miten se nyt olikaan...) Mutta eipä sekään tosiaan kaikelta törttöilyltä suinkaan turvaa.