lauantai 14. marraskuuta 2015

Hylkeitä ja muita mahalaskuja

Tämän blogin nimeksi voi kohtapuoliin vaihtaa "Carelianan rutinat ja rutkutukset", kun tuntuu, ettei nykyään ole mitään muuta kuin vinkuvonku-nirinaria kirjoitettavana. Vaan niinpä on tälläkin kertaa.

Päätimme lähteä koko perheen voimin ulos syömään. Pojan teki mieli pannupizzaa, ja sitähän eivät näillä main oikeastaan muut ravintolat edes tee kuin Rosso. Mutta se passasikin suunnitelmiimme hyvin, koska olimme menossa myös jääkiekkopeliin, ja siinä aivan hallin naapurissahan on suuri Prisma-keskus, jonka kahvio-osastoon sisältyy myös Rosso Express -valikoima. Sinne siis.

Tilasimme pizzamme kassalta ja istuimme pöytään odottamaan. Noin parinkymmenen minuutin jälkeen havaitsimme yhden tarjoilijan haahuilevan pitkin ravintolaa kolme lautasta ja pizzalastaa käsissään. Kierrettyään koko salin pariin kertaan hän tuli lopulta meiltä (salin ainoalta kolmen hengen seurueelta) kysymään, oliko meille tulossa pannupizzaa. Kun totesimme, että olipa hyvinkin, hän kurkisti pöydässämme olevaa palvelunumeroa ja totesi, että on näköjään väärä numero merkitty tilaukseen... Havaitsimme, että yksi lastoista oli likainen.

Kymmenkunta minuuttia tämän jälkeen tarjoilija toi minun pizzani ja mainitsi, että kahdessa muussa kestäisi hieman kauemmin. Tuumimme, että eipä tuo haittaa, minähän olenkin vähän hitaampi syöjä. Palautimme likaisen lastan.

Kävin pizzani kimppuun. Havaitsin oitis, että ei sekään nyt kyllä ihan Top Chef -kamaa ollut. Pannupizzan paras osahan on nimenomaan se pohja paksuine reunoineen, pinnalta öljyisen rapea ja sisältä kuohkea herkku. No tässä pizzassa oli vain tavallista paksumpi, kivikova ja rutikuiva taikinalaatta. Tuumin, että jos poikien pizzat osoittautuisivat oikeanlaisiksi, valittaisin omastani. Olihan siinä nyt ihan selvästi käynyt joku fiba, ehkä oli laitettu väärää taikinaa, käytetty väärää lämpötilaa, unohdettu öljytä pannu tai jotain.

Muita pizzoja saatiin odottaa vielä lähes vartti, vaikka ravintolassa ei meidän lisäksemme edes ollut muita pizza-asiakkaita. Kun ne sitten tulivat (kummassakin ihan omat lastat mukana), kävi hyvin pian ilmi, että minun pizzani ei suinkaan ollut vahinko vaan samanlaisia sementtifrisbee-tyyppisiä ratkaisuja olivat nekin.

"Pannupizza". Et oo tosissas..?

Lisäksi miäs totesi, että hänen pizzassaan oli täytteenä pepperonia, häränlihaa ja herkkusieniä. Hän oli tilannut pepperoni-härkä-poro-pizzan (joo, perusäijjjä). Kävin kassalla valittamassa asiasta. Neuvoteltuaan hetken keittiön väen kanssa kassaneiti ilmaantui pöytäämme, pahoitteli vaivaantuneen oloisena tapahtunutta ja ehdotti, että saisimme kahvit/kaakaot ja konvehdit talon piikkiin jälkiruoaksi.

Muuten hyvä, mutta pizzojen kanssa oli mennyt niin kauan, että meillä alkoi olla jo kiire peliin. Päätimme kuitenkin miähen kanssa ottaa ne kahvit, ehtisimme sitten juoda niitä tai emme. Hiippailimme siis kassalle - vain havaitaksemme, että kahvi oli loppu: tiskillä oli kaksi pannua, kummankin pohjalla onneton liru suunnilleen teen vahvuista litkua. Luovutimme.

Miten meni noinniinku omasta mielestä, Kalevan Prisman kahvila-ravintola?

Mahtui reissuun sentään myös kevennyspuolta. Pelin yhteydessä oli erityinen lasten tapahtuma, johon emme varsinaisesti olleet aikeissakaan osallistua, koska se oli suunnattu meidän junskaria pienemmille lapsille. Mukana oli esimerkiksi Tapparan oman maskotin lisäksi Muumi, Harri Hylje ja koko joukko muitakin maskotteja. Miäs vitsaili pojalle, että olisihan hänen nyt pitänyt Harri Hylkeen kanssa selfie saada.

No, kun peli sitten oli jo alkanut, poika bongasi maskotit istumapaikkaamme vastapäisestä päädystä ja halusi käydä omin päin hakemassa sen selfiensä. Annoimme hänen mennä, olihan se kätevämpää käydä itsensä kuvauttamassa erän aikana kuin ruuhkaisella erätauolla. Hetken kuluttua poika palasikin kasvot loistaen, kertoi saaneensa selfiensä ja laittaneensa sen jo Instagramiinkin kuvatekstillä "Mä ja Harri Hylje". Tosi hieno juttu, paitsi että...

(kuva on hassun muotoinen, koska olen tätä blogia varten rajannut pojan siitä pois)

Jootota. Kannattaa ehkä päntätä aika huolella seuraaviin biologian kokeisiin...

P.S. Jos joku sattuu tietämään, mikä hahmo tämä oikeastaan onkaan, saa kertoa. Itse emme löytäneet vastausta tähän kysymykseen mistään lähteestä. Ei se nyt ihan muumiltakaan näytä...

P.P.S. Kolmannessa erässä ne maskotit tulivat viereiseen katsomoon palloilemaan ja poika kävi ottamassa sen selfiensä ihan oikean hyljehahmon kanssa. Se oli kuulemma pehmeä.

5 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Näyttää muurahaiselta. :D

Careliana kirjoitti...

Joo, voisi olla muurahainen tosiaan! Nimi on Topi (poika kurkkasi alkukirjaimen huivin alta käydessään uudemman kerran moikkaamassa maskotteja), joten mietimme, olisiko se esim. Topi Toukka, mutta ei ainakaan Google kertonut, että sen nimistä hahmoa olisi olemassa. Tämä ehdottoman suuri ja merkittävä asia jäi nyt pahemman kerran vaivaamaan...

Careliana kirjoitti...

No niin ja lisätäänpä listaan, että aika huolella saa junskari päntätä myös seuraaviin äidinkielen kokeisiin. Nimittäin vihdoin, pitkän ja sinnikkään salapoliisityön tuloksena (koska mikä tahansahan voittaa varsinaisen työnteon) sain vihdoin selville, että kyseinen hönnäri on HopLopin maskotti HOPI.

Nollavaimo kirjoitti...

:D Kerrankos sitä nyt menee Teet ja Hoot sekaisin.

Careliana kirjoitti...

...ja hylkeet ja muurahaiset ja mitä näitä nyt onkaan... :D