tiistai 12. huhtikuuta 2016

Vapaa viikonloppu

Pojan jääkiekon pelikausi päättyi reissuturnaukseen. Miäs lähti mukaan kannustusjoukkoihin, mutta minä olin epähuomiossa varannut balettiliput juuri samalle viikonlopulle, joten jäin koiran kanssa kotiin. Harmittihan se tietysti, etten päässyt pelejä katsomaan, mutta toisaalta oli aika ihanaa viettää viikonloppua ihan omilla ehdoillani. Kerrankin sain tehdä just tasan sitä, mitä itse halusin!

Mitä minä sitten silloin teen, kun saan tehdä juuri sitä mitä itse haluan?

Minä nukun. Lauantaiaamuna seiskan nurkilla lähtöä tehdessään miäs kävi kysäisemässä, laittaako hän aamukahvia jo minullekin. Liikautin ehkä hieman yhtä silmäripseä. Miäs päätteli vastauksen tästä. Koiran hän sentään sai suostuteltua aamulenkille (se piti kantaa sängystä eteiseen), mutta sitten me tytöt nukkua posotimme niin pitkään kuin unta riitti. Oi ylellisyyttä!

Minä jumppaan. Tavoistani poiketen kävin lauantaina päiväjumpassa. Kunnon yöunien virkistämänä jalka nousikin tosi kevyesti, sain hyvin tehoja irti ja jumpan jälkeen koko keho ja mieli olivat endorfiinista autuaina. Palautteluksi vielä kävelylenkki koiran kanssa, ja sitten sauna. Päiväsaunassa on minusta aina jotain sellaista huikentelevaisen luksushemmottelun tuntua, ja uudistetuissa saunatiloissamme kylpeminen tuntuu edelleen joka kerta yhtä ylelliseltä; uutuudenviehätys on vielä vahva.

Minä teen töitä. Ehh, joo, yrittäjyys on mielentila (joku voisi sanoa että -vika). Olin ihan tarkoituksella buukannut viikonlopullekin töitä, ja vallan tyytyväisenä niitä teinkin. Minä aidosti nautin työstäni, varsinkin kun saan paneutua siihen kaikessa rauhassa, oma-aloitteisesti ja omaan tahtiini. Homma eteni ja mieli oli korkealla.

Minä nautin kulttuurista. Kuten mainitsin, olin menossa ystäväni kanssa katsomaan Rasta Thomasin Romeo ja Julia -rokkibalettia (videotraileri). Esitys oli toden totta hieno, en voinut olla häikäistymättä tanssijoiden uskomattoman taidokkaasta tavasta käyttää ja hallita kroppaansa. Kyllä vain ihmiskeho on ihmeellisen ilmaisuvoimainen instrumentti! Pienen särön taide-elämykseen tosin toi vieressämme istunut rouva. Tunsin itseni inhottavaksi pikkusieluiseksi nipottajasnobiksi, mutta en voinut olla hieman häiriintymättä hänen estottomasta eläytymisestään näytäntöön: hän nauraa kikatti todella suureen ääneen, kun koreografiassa oli hieman epäkonventionaalisempia kohtia (Romeo ja Julia nyt kuitenkaan ei varsinaisesti ole jäänyt maailman kirjallisuushistoriaan suurena komediana...) ja vastaavasti kirkaisi traagisimmissa kohdissa, taputti todella laajoin liikeradoin - melkein vieruskaveria naamalle läpsien - rytmissä aina, kun musiikki vaihtui klassisesta nykydiscoon, ja vielä pisteenä iin päälle hoilotti kovaan ääneen mukana koko Every Breath You Take -kappaleen ajan. Mutta eihän siinä sinänsä mitään, hän ainakin selvästi oli esityksestä vilpittömän haltioissaan, suotakoon se hänelle, omapa oli ongelmani kun siihen reagoin.

Sunnuntai toisti sitten aika pitkälle samaa kaavaa kuin lauantaikin, hieman eri järjestyksessä vain: pitkät aamu-unet, töitä, ihanan aurinkoinen lenkki koiran kanssa, jumppa, toinen jumppa, sauna. Aika vahvalla varmuudella voin todeta, että tämä on minun onnellisen viikonlopun reseptini. Mikä on sinun?

Tuuli tuo jo terveisiä kesältä!

2 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Mä en ole viettänyt viikonloppua yksin (kotona) ihan hetkeen...rehellisesti sanoen en edes muista milloin...
Enkä edes tiedä mitä tekisin eli ehkä olisi syytä kokeilla. Haluaisin sanoa, että nukun pitkään, mutta tiedän ettei nukuttaisi kuitenkaan. En vaan osaa nukkua pitkään, vaikka saisi.

Mutta perheviikonlopuista on kyllä ihan sitä parasta tää just nyt eli pelireissut ja mökkeily!

Careliana kirjoitti...

On se koko perheen voimin penkkiurheilukin - joko niin, että kaikki katsovat, tai sitten niin, että pienin pelaa ja isommat katsovat - kyllä ihan A-luokan ajanvietettä, totta! Sitä olikin ohjelmassa taas tänä viikonloppuna.