Tiedän, että se on tietyssä määrin pakollista. Kun nyt kerran olen ihan omasta valinnastani hankkiutunut asumaan taloon, jonka ympärillä on puutarhaa, en voi päästää sitä ihan täydeksi ryteiköksi villiintymään. Vastaavastihan kukaan meistä ei tätä maallista tomumajaansa, jota kehoksikin kutsutaan, voi ihan sairaalloisen huonoon jamaan päästää rapistumaan.
Tiedän, että sillä saa aikaan ihania asioita. Suurena esteetikkonahan rakastan kaikkea kaunista, ja mikäs sen kauniimpaa kuin kukkien ja muiden luonnon antimien loisto! Tuskin kukaan sohvaperunakaan hyvää terveyttä, parempaa jaksamista yms. liikunnan tuomia hyötyjä paheksuu.
Ja aivan kuin sohvaperuna päättää vakaasti aloittaa ryhtiliikkeen ja kuntokuurin, myös minä teen joka vuosi pyhän päätöksen, että tänä kesänä - ja joka ainoana kesänä tästä lähin - meillä on hyvin hoidettu, kaunis puutarha. Laitan sen perennapenkin kuntoon ja myös pidän sen kunnossa. Jaan yli-innokkaita rehottajia ja kitken ne %¤#¤% leskenlehdet, vuohenputket ja jättipalsamit huspois tykkänään. Hankin jotain nättejä, helppohoitoisia perennoja täydennykseksi. Suunnittelen niin, että penkissä kukkii jotain aina varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Samoin laitan etupihan kausikukkapenkin nätiksi, kylvän tarkkaan valikoitujen lajikkeiden siemeniä ajoissa ja istutan huolellisesti mietittyjä taimia. Ja syksyllä sitten krookuksen ja tulppaanin sipuleita. Narsissien suhteen olen luopunut toivosta - joka pääsiäisen jälkeen olen haudannut monta korillista narsissinsipuleita siihen penkkiin, mutta yhtäkään kasvannaista en ole ikinä nähnyt. Ei ole minun lajini se selvästikään. Eiväthän kaikki lajit sovi kaikille. Liikunnassakaan.
Tähän asti menee hyvin, sekä minulla että sohvaperunalla. Päätös on tehty ja se on luja. Suunnitelmia on ja ne ovat realistisia, eivät yltiöpäisiä. Tahtotilassa löytyy, motivaatio on kohdallaan. Varmaan siitä puuhasta oppii oikein nauttimaankin, kunhan vauhtiin pääsee!
Sitten on enää jäljellä se toteutus.
Jooei. Kun ei sitten niin yhren kerran, ei.
Jumppasalilla hikoilusta minä nautin yli kaiken - mitä hullumpi rääkki, sitä onnellisemmaksi tulen. Seikka, josta sohvaperunaverrokkini ei varpilla ole samaa mieltä. Ja ymmärrän häntä hyvin. Minustakin nimittäin se talikon varressa hikoilu on ihan pelkästään ärsyttävää. Ylilevinneen perennan juurakko on huomattavasti pahempi vastus kuin levytanko täynnä rautaa. Monin verroin v#ttumaisempi vastus ainakin. Pitäisikö tässä muka muistaa, mikä niistä esiin punkeavista versontyngistä on mitäkin lajia, mikä kukkii keväällä eli haluaa tulla jaetuksi syksyllä ja mikä taas päin vastoin? Leskenlehden sentään tunnistan kukasta, mutta vuohenputki alkaa näyttää itseltään vasta vaaksan korkuisena, jättipalsamin bongaan vasta kukintovaiheessa. Ja mistä niitä talventörröttäneitä korrenkappaleita, kuivia lehtiä yms. tauhkaa koko ajan sikiää lisää, vaikka haron ja kauhon mullan pintaa niin, että selkä ja hartiat iskevät just kohta kipinää?!?
Ja mikä se on se juttu, että "oi on ihaninta maailmassa kun saa upottaa sormet multaan"?!? No eikä muuten todellaKAAN ole! Sehän on ihan hirveän kuvottava, puistattavan saastainen tunne, kun kädet ovat likaiset. Ja likaisiksihan ne tulevat, vaikka millaiset hanskat pukisi. Hyihyihyiyäk!!!
Jooei. Haluaisiko joku viherpeukaloinen sohvaperuna tulla hoitamaan perennapenkkiäni? Minä voisin sillä välin käydä lenkillä. Lupaan, etten pyytäisi mukaan.
Mutta onpahan nyt elämätä kausikukkapenkissä. Ainakin hetken, ennen kuin nämä istuttamani taimet kippaavat. Tiedän ottaneeni pienen riskin, kun tyrkkäsin ne jo maahan, mutta kun näiden parin aurinkoisemman päivän myötä on sattunut edes jonkinlaista motivaationtynkää olemaan, katsoin parhaaksi hyödyntää sen, sillä koskaan ei voi tietää, minä vuonna moinen mielenhäiriö seuraavan kerran iskee. Sitä paitsi sain rohkaisua fiksummaltani - kävimme anopin kanssa seuraavansisältöisen puhelinkeskustelun:
- Ostin kesäkukkataimia, uskaltaako ne jo istuttaa ulos?
- No mitä kukkia sä sitten ostit?
- Hitto, pahoin pelkäsinkin, että kysyisit tuota... No nehän on siis Kesäkukkasekoitus 1, keltainen ja Kesäkukkasekoitus 2, punainen. Sain halvalla.
- [pokkahan pitää tai ainakin melkein] No, anna mennä vaan. Jos kuolevat niin laitat sitten uusia.
Kukkeaa kesää vain itse kullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti