keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Hyvä työkoira

Taas on julkaistu enempi/vähempi uutta tutkimustietoa koirien älykkyydestä (englanninkielinen juttu ja Iltalehden suomenkielinen versio siitä). Koirilla, kuten meillä ihmisilläkin, ilmenee erilaista älykkyyttä, esim. ongelmanratkaisukykyä, vaistoon perustuvaa älykkyyttä, spatiaalista eli avaruudellista hahmotuskykyä, kinesteettistä eli liikkeeseen ja toimintaan perustuvaa osaamista, sosiaalista älykkyyttä jne. Tässä tutkimuksessa koirat rankattiin paremmuusjärjestykseen nimenomaan tottelevaisuuteen ja uuden oppimiseen perustuvan älykkyyden mukaan eli sen perusteella, kuinka hyvin ne keskimäärin soveltuvat työkoiriksi.

Se ei liene järin suuri yllätys yhdellekään koiramaailmaa edes sivusilmällä seuraavalle, että listaykkönen on bordercollie. Hännänhuipuksi (ähy ähy miten kekseliäs sanavalinta) puolestaan sijoittuu afgaaninvinttikoira. Sen puolustukseksi kuitenkin on eräs koira-asiantuntija todennut, että kyse ei välttämättä ole niinkään tyhmyydestä vaan siitä, että afgaaninvinttikoirat vain ovat itsenäisiä ja itsepäisiä eli haluttomia - eivät siis suinkaan kyvyttömiä - noudattamaan käskyjä. Toisin sanoen tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että tämänsorttinen korkea älykkyystaso korreloi kuuliaisuuden kanssa. Ja kuuliaisuus puolestaan usein yhdistyy miellyttämisenhaluun.

Väittäisin, ettei tuo päätelmä päde pelkästään koiriin. Ainakin voin allekirjoittaa sen omalta osaltani. Minähän olen huomattavan hyvä työjuhta, koska olen aika nopea oppimaan ja ennen kaikkea aivan suhteettoman miellyttämisenhaluinen. Keskeisin elämänarvoni on "aina täytyy ajatella muita ennen kuin itseään" (kiitos vain, mummi), ja ylivoimaisesti tärkein (ellei jopa ainoa) motivaatiotekijäni on se, että tekemällä työni hyvin voin olla hyödyksi ja iloksi muille. Raadan niska limassa tuottaakseni vain parasta priimaa, koska se työni tulos tulee jonkun muun käyttöön. Itselleni voin vielä puolivillaista hutaistakin, mutta muille kelpaa vain paras. Mitä he muuten minusta ajattelisivat - että en kunnioita heitä tarpeeksi tehdäkseni heille hyvää työtä?!? Tähän ajattelumalliini sisältyy tietenkin sellainen taustaolettamus, että jos kaikki ihmiset ajattelisivat suunnilleen samalla tavalla, jokainen kunnioittaisi toistaan (tai, huoh, edes joku edes jotakuta) ja maailmassa vallitsisi tasapaino ja rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto.

Valitettavasti vain minun kohdallani tähän erinomaiseen miellyttämisenhaluun yhdistyy yhtä lailla suhteeton yliherkkyys kritiikille - sekä todelliselle että kuvitellulle. Jos en saa ihan konkreettista, selkeästi ilmaistua positiivista palautetta, tulkitsen tilanteen automaattisesti niin, että minuun ollaan oltu tyytymättömiä, pahoitan suuresti mieleni ja päätän jatkossa vältellä ko. tilannetta/kohderyhmää, ettei kenenkään enää toiste tarvitsisi pettyä minuun ja kärsiä minun huonouteni takia. Vastapuolen näkökulmasta tämä reaktio näyttäytynee useimmiten välttelemisenä, mököttämisenä tai suoranaisena vihamielisyytenä. Ja kun tähän piirteeseen yhdistetään vielä se epätavallisen tarkka muisti, niin eihän siitä kovin hyvä kakku synny, ei.

Otetaan nyt vaikka opiskelijapalautteet kursseista. Kun yksi sanoo, että "Asia X on kyllä tosi tärkeä, mutta siihen käytettiin kurssilla aivan liikaa aikaa" ja toinen puolestaan valittaa, että "Asia X [siis juuri tämä sama asia] olisi ollut kurssin tärkein asia, mutta sen osalta jäimmekin vain ylimalkaisen esittelyn ja vanhentuneiden kirjallisten ohjeiden varaan" niin päätä siinä sitten, mihin suuntaan repeäisit. Erityisen kinkkinen on tuo maininta vanhentuneista ohjeista; sain ne prujut nimittäin valmiiksi melkein puolta tuntia ennen sen oppitunnin alkua, jolla ne käytiin läpi - täytynee jatkossa hörppiä kahvitkin kerralla pohjanmaan kautta ihan siltä varalta, että yliopiston ilmastossa maitokin vanhenee yhtä nopeasti...

Jepujee. Olen hyvä työkoira mutta helvetin hankala ihminen. Koittakaa kestää. Ei, älkää vain koittako kestää. Vaan olkaa tyytyväisiä ja tykätkää! Jookopliis!

Tosin ovathan afgaaninvinttikoiratkin ihania.

3 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

:)
olipa monta hyvää ihmishuomiota!
Koirista en menisi niinkään vannomaan, listaa lukematta olisin veikannut boksereita koiramaailman apukoululaisiksi (totta, oli tarpeettoman ikävästi sanottu. anteeksi kaikki bokserit, mutta niin se vain on)

Careliana kirjoitti...

Ihanaa kun kommentoit (tykkäsit), marika!

Bokseritkin ovat aivan ihania! Sen me tiesimmekin, että basset hound ei tällä listalla loistaisi (ihan loppupäässähän se olikin). Nimittäin pitkään harkitsimme, ottaisimmeko bassetin, mutta luimme jostain, että sen miellyttämisenhalu on erittäin vähäinen, ja tästä päättelimme, että se ei ehkä ole juuri meille (minulle) sopivin rotu. Mutta siis aivan ihania ovat basset hounditkin! (No okei, minusta ihan. kaikki. koirat ovat aivan ihania...)

marikan polut kirjoitti...

elän melko läheisissä väleissä bokseri-ihmisten kanssa.
Olen useaan otteeseen esittänyt teorian, että bokseri ei ole koira vaan katastrofi.

eipävais, ne ovat kyllä todellisia persoonallisuuksia koiramaailmassa.

Oma suhteeni koiriin on vähän ristiriitainen. Paras koira on Jonkun Toisen Koira. Mutta ne ovat kyllä sitten kaikki poikkeuksetta aivan todella ihania.