torstai 21. kesäkuuta 2018

Kesämeemi

Sosialisoin marikan kinttupoluilta tällaisen kivan kepeän kesäkyselyn:

Lippis vai lierihattu?

Ei kumpikaan. Yksi minun pärstäni lukuisista huonoista puolista on se, että näytän tavallistakin rumemmalta mikä tahansa päähine päässä. Jos on ihan akuutti auringonpistoksen riski, kietaisen päähäni huivin - tietoisuus siitä, että näytän ihan järkyttävän urpålta, on kuitenkin pienempi kärsimys kuin horkkainen päänsärkykohtaus.

Mato-onki vai golfmaila?

Enpä näistäkään kumpaankaan ihan riemusta hihkuen tartu. Suunnilleen kerran kesässä suostun perheen miesväen mieliksi mato-onkimaan; se on ihan jees puuhaa niin kauan kuin saan uittaa sitä ensimmäistä matoani tyynessä järvessä leppeästä kesäsäästä nautiskellen, mutta sitten jos kala syö niin puuha muuttuu ällöksi. Parhaassa tapauksessa kala irtoaa ennen kuin saan sen nostettua; uuden madon voin juuri ja juuri koukkuun pujottaa, vaikka sekin ällöttää kun kädet tulevat siitä likaisiksi. Mutta jos se kala pahaksi onneksi nousee ylös, niin siihen en sitten todellaKAAN suostu koskemaan!

Varsinaista golfia en ole koskaan kokeillutkaan, mutta vahvasti epäilen, että minun silmä-käsi-koordinaatiokyvylläni se olisi tuskainen kokemus sekä minulle että kanssagolfaajille. Minigolf on ihan jees - varsinkin kanssagolfaajille, koska minä olen varma häviäjä (ks. ed. maininta silmä-käsi-koordinaatiosta). Eli jos nyt ihan vesipyssyllä uhaten vaadittaisiin vastaamaan niin se golfmaila sitten.

Pehmis vai jäätelöpallo?

Kumpi tahansa käy mutta ilmankin pärjää; en ole erityisemmin makean perään. Pehmiksestä otan mieluiten sekoitusversion, jossa on sekä vaniljaa että sitä toista tarjolla olevaa makua (yleensä se on mansikka tai suklaa, kumpi tahansa käy). Pallojäätelölle on ehdoton vaatimus, että sen täytyy olla ennemminkin rasvaista kuin makeaa, eli mieluiten jokin pähkinä- tai toffeejuttu, ei missään tapauksessa mitään melbaa tai lakritsaa.

Herneet vai mansikat?

Herneet. Ennemmin sellaisina isoina ja jo hieman puisevina kuin nuorina ja makeina. Kun en edelleenkään ole makean perään.

Palju vai järvivesi?

Järvi. Kunhan on tarpeeksi lämmintä.

Grilliherkut vai kesäkeitto?

Grilliherkut, oi kiitos kyllä ja runsaasti! Tirisevän rasvaista lihaa ja makkaraa, rapeiksi hiiltyneitä kasviksia... voisin mättää lähes määrättömästi.

Mökki vai teltta?

No jos nyt taas sillä vesipyssyllä osoitellaan niin sitten mökki, mutta todella hyvin varusteltu sellainen! Sähköt ja vedet ja kunnon sänky, sisävessa on aika vahva toive mutta vessapaperi on ihan ehdoton dealbreaker (ja tämä ehtohan yleensä sulkeekin telttailun pois laskuista). Minusta on vanhemmiten tullut vähän hygieniafriikihtävä (vrt. mato-ongintaongelmat yllä).

Varjo vai auringonpaiste?

Varjo. Olen auringolle allerginen: Ihoni tuntee tasan kaksi sävyä, neonvalkoisen ja neonpunaisen eli en rusketu mutta palan helposti. Ja jos onnistunkin välttämään kärvähtämisen, vähintään aurinkoihottuman yleensä saan kehitettyä. Lisäksi saan hyvin herkästi auringonpistoksen (ks. päähinekommentti yllä).

Kesäsade vai kesätuuli?

Sopivina annoksina kumpaakin. Olen enimmäkseen sisälemmikki, joten minua ei paljon kesäsään oikuttelu huoleta.

Lavatanssit vai festarit?

Festarit. Ainakin yhdet sellaiset ovat ohjelmassa tänäkin kesänä, tosin vain yhden päivän piipahduksena ilman sitä mutavellitelttailu-ulottuvuutta (ks. mökki vs. teltta -kommentti yllä). Tosin pidän kyllä myös lavatanssien tunnelmasta, siitä tulee tosi vahvasti mieleen lapsuus ja varhaisnuoruus, jolloin kansantanssiharrastuksen myötä tuli niitäkin tilaisuuksia koluttua.

Roadtrip vai riippumatto?

Molemmat ovat suosikkejani! Jos tehtäis vaikka niin, että ensin ajettaisiin johonkin kivaan paikkaan ja siellä rojahdettaisiin riippumattoon?

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Tämä on vaikea! Toisaalta minua viehättää se aika, kun luonto heräilee keväästä kesään - siinä on niin voimakkaasti sellaista uuden elämän ja kaikenlaisen alkamisen tuntua. Alkukesästä luonnossa on monenlaisia kirkkaita vihreän sävyjä, kun taas keskikesällä kaikki on aika lailla sitä samaa tummanvihreää. Mutta sitten taas toisaalta keskikesässä on jotain rauhoittavan raukeaa ja pysähtynyttä. Tosin eivätkös ne syreenitkin tuoksu pikemminkin kevätpuolella? No valitaan se tuoksu joka tapauksessa.


Oikein ihanaa keskikesää kaikille lukijoille!

Ei kommentteja: