sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Tuokiokuvia Thaimaasta

Kaikenkarvaisten elämysmatkojemme jälkeen teimmekin tällä hiihtolomalla jotain yllättävää ja lähdimme suorastaan kliseiselle rantalomalle ihan kliseisellä pakettimatkalla, ja kohde se vasta kliseinen olikin: Thaimaan Phuket. Olimme siellä nyt jo kolmatta kertaa, joten en nyt edes viitsi kirjoittaa perinteistä matkakertomusta (edellinen on täällä - aikaa siitä reissusta on mennyt jo lähes 10 vuotta, mutta aika vähän ne perusasiat ovat muuttuneet). Sen sijaan kirjaan irrallisia tuokiokuvia matkan varrelta.


SINNE JA TAKAISIN

Olin ajatellut kuntoilla uimalla aamulenkkejä hotellin altaassa, olinpa jopa pakannut uimalasitkin mukaan ihan tätä varten. Hotellin allas osoittautui kuitenkin tähän tarkoitukseen aivan liian pieneksi ja kansoitetuksi. Harmitti.

Meri sen sijaan oli lämmin ja lempeä, monena päivänä lähes täysin tyyni. Ui lenkkis täällä, sanoi poika ja osoitti horisonttia: Tonne ja takaisin.


Kohti ääretöntä. 

KIELI-IHMISEN TÄHTIHETKI

Vaatetorilla silmääni pisti lasten paita. Ei siksi, että se olisi ollut mitenkään erityisen hieno, päinvastoin, tökerö matkamuistopaita, rintamuksessa kuvat leijonasta ja norsusta ja niiden alle  kirjoitettuna kaksi sanaa, jotka turhan monelle punanenäturistille todennäköisesti tulevat Thaimaasta ensimmäiseksi mieleen: Singha ja Chang, paikallisten olutmerkkien nimet.

Ensin olin ihan että voi elämä miten mautonta tehdä lapsille kaljapaitoja. Sitten olin ihan että heureka - nuo sanathan siis tarkoittavat nimenomaan leijonaa ja norsua!!! Kaikkien niiden Thaimaan-matkojen jälkeen minulle vihdoin valkeni yhteys Chang-tölkin kuvituksen ja tuotenimen välillä! Suorastaan tajunnanräjäyttävä hetki kieli-ihmiselle.

Suomalaiselta kalastusoppaalta opin lisää Chang-oluen nimen historiasta: Olutta alettiin alun perin valmistaa Carlsbergin entisellä tehtaalla, jonka porteissa oli jo valmiiksi Carlsbergin norsut, joten sen sijaan, että oltaisiin ruvettu vaihtamaan hienoja, raskaita portteja, nimettiin kalja niihin sopivasti.


Samaiselta kalastusoppaalta opin myös, että saaren nimi Phuket juontaa juurensa sanaan "phukit" (kirjoitusasusta minulla ei ole tietoa), joka tarkoittaa mäkiä - on aika helppo hoksata, mistä tämä nimi tulee. 


THAIGLISH

Thain kieli on mitä ilmeisimmin sellaista, että sanoista ruukataan jättää loppupuolisko sanomatta. Esimerkiksi noiden oluiden nimien etymologiaan perehtyessäni havaitsin, että thaiksi Singha sanotaan "bia sing" (bia tarkoittaa olutta).

Paikallisten puhuma "englanti" on vastaavasti sangen, ehh, mielenkiintoista. Rannalla kaupiteltiin innokkaasti mm. sellaisia tuotteita kuin "sangla, sangla" sekä "aikri, aikri". Ensin mainittu osoittautui aurinkolaseiksi (sunglasses), ja jälkimmäinen olisi yhtä hyvin voinut kulkea nimellä dior, dior - veikkaan, että kiertelevän kauppiaan laukusta kaivettu jäätelö (ice cream) mitä todennäköisimmin tuottaa kaupanpäällisiksi myös ripulin (diorrhea).

Muistiini on myös lähtemättömästi painunut tilanne ensimmäiseltä Phuketin-matkaltamme: Odottelimme rantaravintolassa ruokaamme, kun ladyboy-tarjoilija tuli luoksemme, osoitti vesirajaa ja toisteli: "Ho, go to beach!" Minä olin ihan että miksikä sinä kerpeleen kolppi minua oikein haukut - kunnes katsoin käden suuntaan ja huomasin, että rannalla oli hevonen (horse).

Ja ei, en edelleenkään väitä, että jokaisen pitäisi oppia vieraita kieliä tuosta noin vain (jos näin olisi, ei meillä kieliammattilaisilla olisi töitä) tai että vierasta kieltä pitäisi osata täydellisesti tai edes hyvin, ennen kuin kannattaa sillä kielellä uskaltautua sanomaan yhtään mitään. Mutta silti väitän, että jos on työssä turistien parissa paikassa, jossa turismi on lähestulkoon ainoa elinkeino, niin olisi kyllä vähintäänkin suotavaa osata edes jotain vierasta kieltä edes suunnilleen ymmärrettävästi.

TURISTIRYSÄMÄISYYDEN MULTIHUIPENTUMA

Se tunne, kun istut mahdollisesti koko Kaakkois-Aasian paatuneimpana bilekatuna tunnetulla Bangla Roadilla aussibaarissa katsomassa Norjan TV:stä striimattua MM-maastohiihtoviestiä ja siemaiset siideriä tölkistä, jonka kyljessä lukee PANTTI 0,15 € ja kaikki muutkin tuoteselosteet selvällä suomen kielellä.


Mainittakoon tosin, että syy siihen, miksi olimme Banglalla, Phuketissa tai ylipäänsä Thaimaassa, on kylläkin suorastaan henkevä: rippipuvun hankinta. Teinin on tulevana suvena armotta tällättävä itsensä kyseiseen asusteeseen peräti kahdesti (hän käy erityisrippikoulun, jonka yhteydessä olevaan konfirmaatioon eivät useimmat vieraat pääse, joten järjestämme juhlat erikseen seuraavalla viikolla), joten ajattelimme, että ehkä itse valituista materiaaleista mittatilaustyönä teetetty kokonaisuus ahdistaa vannoutunutta verkkareissa kulkijaa edes pikkuisen vähemmän kuin Dressmannin antimet. Ja koska on vahvasti syytä olettaa, että näiden kahden kerran jälkeen hän ei kyseiseen asusteeseen tälläydy enää koskaan - jo pelkästään sen takia, ettei hän todennäköisesti enää syksyllä mahdu siihen - emme halunneet sijoittaa sen teettämiseen kovinkaan suuria summia. Paikalliselta vaatturilta saatiinkin oikein hyvä diili ja oikein kelvollinen puku.

LEGENDAN MUISTOLLE

Minähän en ole millään muotoa hengellinen ihminen enkä usko mihinkään yliluonnolliseen. Kauniiden ajatusten voimaan minä kuitenkin uskon. Vilpitön lämmin ajatus ei koskaan mene hukkaan eikä niitä voi olla maailmassa liikaa.

Phuketin Suuren Buddhan temppelistä sai ostaa kultaisen (lue: muovisen) lehdykkäisen, kirjoittaa sille tussilla toiveensa ja ripustaa sen minne tahansa temppelin alueelle hyvää onnea tuomaan. Minä omistin oman lehdykkäni vastikään poistuneelle muusikolle (ja myös sille toiselle, jo aikaisemmin menneelle, joka nämä sanat on alun perin kynäillyt) sekä lapselleni, jolle olen näitä sanoja vauva-aikana todella paljon laulanut - ja yhtä lailla ihan jokaiselle, joka lehdykän näkee. Teillekin kaikille.



...mutta ettei tämä nyt vallan yleväksi menisi, tuupataan tähän loppuun vielä yksi tuokiokuva tyyppiä nolo tunnustus:

TOINEN LAPSI

Matkan alkupäässä meni parikin vuorokautta vahingossa sillä lailla, että kukaan seurueestamme ei huutanut, kironnut, tiuskinut, äksyillyt, heitellyt tavaroita tai pitänyt mykkäkoulua toisilleen.

Tämä häkellyttävä tilanne aiheutti minussa erikoisen reaktion: Näin sellaista unta, jossa tilitin työkaverilleni, kuinka huono äiti olenkaan. Kun toinen lapseni on niin tavattoman hankala, minulta useasti ihan kokonaan unohtuu se toinen lapsi, se kiltti ja hyvä, siis ihan oikeasti unohtuu, että se on edes olemassa. Herättyäni jouduin hetken aikaa ihan tosissani laskemaan, montako lasta minulla itse asiassa onkaan ja ovatko ne kaikki mukana tai muuten tallessa.

Lapsrakas. Parhaimmillaan kun nukkuu tai sukeltaa.

Minä en yleensä ikinä muista uniani. Liekö tämä poikkeus sitten merkki tilanteen kertakaikkisesta kummallisuudesta vaiko siitä, että aikaerorasituksen turvin vetäistyt kellon ympäri -unet tekivät stressaantuneelle pääkopalle ihmeitä.

Niin tai näin, aika aikaa kutakin. Länteen päin tultaessa aikaero ei ole koskaan ollut ystäväni, joten paluu arkeen on ollut tehokas. Heräsin tänä aamuna viideltä pyörittelemään päässäni kaikkia lukemattomia tekemättömiä työasioita. 

Taas mennään.

Ei kommentteja: