keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Välipäiväapatia

Minä olen sellainen "vaadi maljasi täytenä" -tyyppi, tykkään että asiat ovat sitä itseään tai sitten jotain muuta, mutta eivät mitään epämääräistä siltä-ja-väliltä-höttöä. Juhlat ovat ihania ja tavallinen arkikin kaikkine rutiineineen vallan mukavaa - mutta nämä välipäivät eivät oikein sovi minun luonteenlaadulleni.

Meillä siis välipäiviä vietetään semiloman merkeissä: poika on loppiaiseen asti lomalla eskarista, miäs käy töissä hieman kevennetyllä aikataululla ja minä - no, minä haahuilen jossain lapsenhoidon, rentoutumisen, kotihommien ja alati kasvavan työvuoren välimaastossa.

Eihän niitä töitä oikein päivisin saa täydellä teholla tehtyä, kun pitää aina välillä viihdyttää pienokaistakin. Joskin täytyy kehua, että hän on kyllä joululahjalegojensa parissa viihtynyt todella kiitettävästi, ja aivan mahtavasti hän osaa niitä hilavitkuttimia ohjeiden mukaan jo kootakin, ihan takuulla ainakin tuplasti nopeammin kuin minä rähmäkäpälä osaisin! Ja toki aina välillä on kavereistakin seuraa.

Mutta pitäähän sitä pienokaista ruokkiakin, ja pyykkikonetta laulattaa, ja kukkia kastella, ja lintulautoja täyttää, ja pihaa kolata yms. Ja onhan se mukava saada nuo tuollaiset askaret hoidettua päiväsaikaan, niin voi sitten keskittyä perheen leppoisaan yhdessäoloon, kun miäs palaa töistä.

Paitsi että ne minunkin työni pitää ennemmin tai myöhemmin tehdä. Mutta ei niitä kyllä iltasella oikein mitenkään jaksa pakertaa, elimistö on hyvin vakaasti sitä mieltä, ettei se mitään työaikaa ole. Ei huvita avatakaan työtiedostoja. Eikä netissäkään ole mitään kiehtovaa. Eikä telkustakaan oikein tule mitään, useimmat sarjatkin ovat joulutauolla.

Pukki ei toiveistani huolimatta tuonutkaan minulle kirjaa, mutta sosialisoin anoppilasta jonkin satunnaisen romskun lainaan. Mutta ei siihen oikein malta syventyä. Kun tämä kämppä on ihan hävityksen kauhistus, kaikki ne joululahjalegot ja muut lelut, ja kiitettävä määrä aikuistenkin rompetta, hujan hajan yltympäriinsä. Mutta kun ei yhtään jaksata siivota.

Kehittele siinä sitten innovatiivisia vastauksia nassikalle, joka pyörii jaloissa vonkumassa, ettei keksi mitään tekemistä...

Syödä kyllä voisi. Vierotusoireet joulumässäilystä ovat hirmuiset. Elimistö ei yhtään ymmärrä, miksei muka voisi nauttia ainakin viittätoista välipalaa ja välipalan välipalaa ja tuplailtapalaa sekä iltapalan ja aamupalan välipalaa... Ja kun ne konvehdit ja piparit menevät pahaksikin, jos liian pitkään joutuvat kipoissaan nyhjöttämään.

Onneksi kohta on vuodenvaihde. Silloin meillä on perinteisesti hampurilaisherkuttelupäivä, ja jäipä joulusta pullo cavaakin meille aikuisille illan iloksi. Eikä uudenvuodenjuhlaa varten tarvitse erityisesti siivota, kun kerran vain oman perheen kesken ollaan, eihän eihän.

Enää, ööö, jotain kolmesataakuuskyt päivää ensi jouluun!

3 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

Eksyin sattumalta blogiisi ja olipas tervehdyttävää lukea jonkun toisenkin välipäivä-tuskailua... Ihanaa, kun on loma ja aikaa, yritän olla odottamatta itseltäni mitään ... ja kuitenkin odotan. Koti kaipaisi myös kunnostusta joulun jäljiltä, vaan en löydä mistään sen tekijää. Lenkillä olisi hyvä käydä kuluttelemassa niitä välipalanvälipaloja ja aamupalan jälkeisiä miniaamupaloja, vaan enpä käy. Kiukuttelen itsekseni itselleni. Silti- enpä vaihtaisi näitä välipäiviä mihinkään juuri tällä hetkellä :).

Careliana kirjoitti...

Oi, uusi lukija ja kommentti, jee! Jotain hyvää siis välipäivissäkin. Ja kiva kuulla, etten ole ainoa, jolla on vaikeuksia asettua välipäivä-moodiin.

Eloise kirjoitti...

Niin, mitä kaikkea uusi vuosi tuokaan tullessaan, kun välipäivätkin ovat näin antoisia blogimaailman suhteen ;).
Ehkä välipäivinä pitää vähän tuskaillakin, että saisi aikaiseksi niitä uuden vuoden lupauksia...joita sitten voi taas kumota :D.