Psykoottinen husky

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin, olen saanut rouskutella salaattia omalta maalta koko kesän, mistä salaatin suurkuluttajana olen erityisen iloissani. Niinpä tässä taas eräänä päivänä suuntasin onnellisena lounasaikaan salaatinhakuun - mutta kohtasinkin tyrmistyttävän näyn: täysin paljaan kasvimaan. "Joo isi siivos sen eilen ku sää olit jumpassa", selitti poika. No sehän kiva. Ja oli kyllä kieltämättä siistiä, ei rikkaruohon haiventakaan. Mutta sen samaisen miäs-nimisen pyörremyrskyn tuiverruksessa olivat sitten tosiaan päätyneet kompostiin ne rakkaat salaattini, samoin kuin se ainokainen herne, joka edelleen tuotti satoa.

Vedin pari kertaa syvään henkeä ja kirjoitin miähelle ystävällismielisen sähköpostiviestin, jossa mitä kohteliaimmin kiitin häntä aktiivisuudesta puutarhatöissä. Vastaukseksi sain tämän kuvan:


 
(se on peräisin täältä)

Repesin. Nauraa räkätin vedet silmissä. Siis aivan totaalisen vastustamaton karvanaama!!! Katsokaa nyt tuota ilmettä: "Voi jaska, nyt muuten ollaan kusessa! Mut ei mitään, pidetään pokka ja syytetään kissaa, kyhyyyllä pokka pitää..." Katson kuvaa edelleen monta kertaa päivässä, ja joka kerta hihitän sille ääneen. Miäs - näppärä ja oppivainen eläin kun on - on tallentanut kuvan puhelimeensa ja läväyttää sen naamani eteen aina, kun näyttää siltä, että otsasuoneni saattaa mahdollisesti hieman kiristyä. Eikä tarvinne erikseen mainita, että se kasvimaa-episodi on jo kuitattu ja kuopattu. (Kuten ne rakkaat salaattinikin. Köh.) Enkähän minä siitä mitenkään erityisen vihainen edes ollut, olisihan se salaattikausi varmasti ihan kohta loppunutkin, ja miten sitä nyt vannoutunut lihansyöjä lollo rossoa voikukasta voisikaan erottaa...

Ei vain ole fyysisesti mahdollista olla huonolla tuulella, kun katsoo noihin psykoottisiin huskynsilmiin!

Joo olen ehkä vähän loman tarpeessa. Mistä syystä aionkin pitää ensi viikon vähän niinku sitä sorttia. Just because I can! Yrittäjyyden etuja... Ei vaan, oikeasti, kyllä se pikemminkin pakkolepoa taitaa olla. Vähän sen suuntaista viestiä tuntuisi tulevan tuolta elimistöstä, että nyt on parempi huilata vapaaehtoisesti hetkinen kuin hajota vallan kappaleiksi. Ei sitä reilun viikon kesälomalla näköjään kovin pitkälle syksyyn pötkitä...

Tulevan viikon ohjelmassa on siis verkkareissa röhväämistä, valokuvakirjan tekoa, opetuksen valmistelua (sovitaan ettei sitä lasketa työksi vaan virkistäväksi vaihteluksi), kaverien tapaamista, mahdollisesti hierontaa... Sekä tietenkin reilusti riemukasta laatuaikaa psykoottisen huskyn seurassa!