Halvatun haivenet!

Enpä ole hetkeen rutkuttanutkaan mistään luonnon luomasta epäkohdasta, johon ei itse pysty vaikuttamaan, joten jatketaas vaihteeksi tätä virttä...

Olen muistaakseni joskus jossain sivulauseessa tullut tunnustaneeksikin sen nolon tosiasian, että olen tukkani puolesta karmaiseva luonnonoikku: Hiukseni alkoivat harmaantua jo himpun päälle kaksikymppisenä - enkä nyt tarkoita mitään satunnaisia "stressihaivenia" tai "charmia ohimolla" vaan ihan sitä ihtiään, mummotyypin harmaantumista. Ja nyt kun tämä prosessi on ehtinyt edetä jo reilusti toistakymmentä vuotta, on kuontaloni paikoittain jo (kampaajan sanoja siteeratakseni) "sataharmaa".

Ja vaikka jatkuvasti vakuuttelenkin sitä defenssiä mantraa, ettei tässä vaiheessa elämää enää ulkonäöllä ole juur pätkänkään väliä (no ei oikeasti yhtään missään vaiheessa ole!), niin onhan se nyt kuitenkin ihan itsestäänselvyys, että harmaapäisenä en suostu kulkemaan, en vielä pariinkymmeneen vuoteen jukoliste! Sitten joskus kuusikymppisenä voin ruveta rokkimummo-lookiin, jättää tukan harmaaksi ja leikkauttaa sen ihan lyhkäiseksi, sellaiseen rekkarilesbo/suviannesiimes-malliin (Judi Dench voisi olla oikeasti hyvä esikuva). Samaan syssyyn voisin ostaa pamauttaa vaikka nahkahousut ja ottaa pandatatskan. Joo, kuulostaa kuulilta. Mutta ei vielä pitkään aikaan!!!

Käyn siis säännöllisesti kampaajalla värjäyttämässä tukkani (koska kotivärien "peittää harmaat" -mainoslause on samaa sarjaa kuin optikkojen tarjoukset; ei päde näin toivottomiin tapauksiin). Minulla on ihana luottokampaaja, joka on hoitanut tukkaani käytännössä aina siitä lähtien, kun se harmaantuminen ekan kerran huomattiin. Hän on siis kokenut ja pätevä ammattilainen, ja tuntee minut ja tyylini erinomaisesti. Mutta taikuripa ei hänkään ole.

Tumma hiusvärihän kyllä peittäisi oman "värini" tehokkaasti, mutta siitä seuraa juurikasvuongelma. Ja koska luottokampaajani on oikeasti ihana eikä yhtään ahne, hän ei halua ehdoin tahdoin juoksuttaa minua kalliissa värjäyksissä muutaman viikon välein. Joten olemme yhteistuumin kallistuneet vaaleiden sävyjen puolelle. Pidän kyllä blondi-lookistani valtavasti, mutta sen toteuttaminen on käynyt kerta kerralta vaikeammaksi. Tarkoitus olisi saada hiusten tyveen ja niskatukkaan sellaista vaalean tuhkanruskeaa - juurikin sen juurikasvun häivyttämiseksi - ja sepä ei ota onnistuakseen oikein millään. Joko lopputuloksena on kellertävä, lähes oranssi tukantyvi, joka näyttää siltä kuin päänahkani olisi verillä, tai sitten väri ei tartu lainkaan eli lopputulos on se helevetin harmaja. Joka Ei Vain Tule KuuloonKaan!

Tänään oli taas kampaajapäivä. Kampaajani kyseli näkemyksiä ja konsultaatioapua kollegoiltaankin niin, että ympärilläni parveili lopulta yhteensä viisi eri kampaajaa tukkaani haroen ja maallikolle käsittämättömiä värikoodeja pähkäillen. Siitä huolimatta ensimmäinen yritys meni pieleen ja tarvittiin uusi konsultaatio-pähkäily-tukanharontakierros. Kampaajat intoilivat kilvan, kuinka kovin mielenkiintoista ja opettavaista tämä on heille. Olisihan siinä varmaan joku asiakaskin voinut tuntea itsensä todella hyvin huomioiduksi, suorastaan hemmotelluksi - mutta minusta se oli yksinomaan nöyrryttävää ja masentavaa. Jouduin tosissani taistelemaan kyyneliä vastaan ja hampaideni välistä sihauttamaan kampaajille pyynnön, että yrittäisivät edes välttää sitä H:lla alkavaa sanaa puhuessaan. Jossain vaiheessa tukkaani jopa föönattiin stereona - kampaaja toiselta ja harjoittelija toiselta puolelta kumpikin omalla föönillään - ja naurahdin, että jos joku nyt sattuisi katsomaan ikkunasta niin luulisi varmaan, että täällä on joku supertähti käsiteltävänä. Mutta tosiasiassa oloni oli kaikkea muuta kuin supertähtimäinen. Tunsin itseni kelvottomaksi vanhaksi harmaaksi haahkaksi.

Lopulta, kolme tuntia ja käytettyyn vaivaan nähden sangen kohtuullista hintaa myöhemmin, voin kuitenkin todeta, että tukkani näyttää taas tosi hyvältä. Mutta sisältä päin päätäni särkee ja mieltäni painaa. Jumalauta, parikymmentä vuotta vielä tätä menoa? Taidanpa tutustua rintasyövän selättäneen läheiseni peruukkikokoelmaan...