 |
| "Aha, tällaseen paikkaan toitte mut sitte." |
Tästä se lähtee! Uuden perheenjäsenen ensiaskel kotipihan nurmikolla. Hetken aikaa pikkuinen epäröi, mutta lähti sitten pohjattoman uteliaana tutustumaan paikkoihin.
 |
| Leikitään jooko! |
Pentu asettui taloksi ilmeisen sujuvasti. Tämä kasvattajan luo etukäteen viety lelu on kyllä osoittautunut kaikkein rakkaimmaksi, mutta se saattaa hyvinkin johtua siitä, että se on vain niin kiva lelu; kasvattajan varta vasten mukaan antamaa tutunhajuista rättiä ei ole juurikaan fiilistelty, vaikka sitäkin toki silloin tällöin ympäriinsä kiikutellaan.
Kasvattaja varoitteli etukäteen, että ero sisaruksista ja uuteen kotiin muutto voi olla koiralle sen verran stressaavaa, ettei sille heti ensi alkuun ruoka maistu, eikä tästä kuulemma kannata huolestua. No ei meidän ainakaan - pentu nimittäin osoitti oitis edustavansa meidän kaikille lemmikeillemme ominaista lajityyppiä: suursyömäriä. Taloontutustumiskierroksella neiti bongasi oitis vanhuskoiran ruoansäilytyskorin, jota se alkoi vaativasti töykkiä kuonollaan, ja kun tämä viesti ei huomattavasta selkeydestään huolimatta tuntunut menevän meille ihmisille perille, pentu parkkeerasi keittiöön ja alkoi hyvin käskevästi haukkua jääkaappia. Sanoisinko että suhteellisen terävä kaveri!
Koittihan se ruoka-aika sitten lopulta, ja tämä olikin ainoa hetki, jolloin nämä kaksi leidiä on saatu samaan kuvaan:
 |
| "Siis annattekste tolle kakarallekin ruokaa?!?" |
...ja miten kukaan nyt voisi tällaiseen vihamielisesti suhtautuakaan?!?
 |
| "Nää on mun maita! (Niin ne sanoo.)" |
On se ihana. I-HA-NA!!!
2 kommenttia:
Voi mikä ihan postaus, ja mikä ihanan MUSSUKKA! <3 Vanhakoiramummuna olisi kyllä vähän enemmän innoissani söpöläisestä, mutta kun en oo vanhakoiramummu. Eiköhän ne siitä pikkuhiljaa.
Hienosti sujuu kotiutuminen :-)
Joo, hienosti sujuu ja ihana on. Vanhakoiramummukin on ihan pikkuisen lämmennyt, satunnaisesti antaa mukulan jopa nukkua kyljessään, mutta mieluiten kyllä edelleen välttelee koko tyyppiä.
Lähetä kommentti