Pähee pikkula

Appivanhempien pihassa, aivan rannassa, suuren männyn katveessa, on aitta, jossa on kaksi makuukammaria (pääasiallisesti meidän perheelle ja miähen veljen perheelle mutta tietysti muidenkin yövieraiden käyttöön) ja päädyssä puucee. Aitassa yövymme miähen kanssa aina anoppilassa ollessamme, mutta hyyskää tulee käytettyä sangen harvoin; jotenkin yöllä väsyneenä ei vain jaksa pukea kenkiä ja takkia ja laahustaa raittiissa ilmassa nurkan taa, ennemmin sitä sitten pinnistää ja odottaa sisävessaan asti, jos vain suinkin mahdollista. Mikä on kyllä sinänsä hoopoa, sillä kyseinen puucee ei olekaan mikä tahansa bajamaja!

Jos joskus jossain järjestettäisiin "Suomen hienoin ulkohuone" -kilpailu, tämä olisi todella vahva voittajaehdokas. Esittelen sen nyt täällä blogissa anopin luvalla, ja myös kaikki kuvat ovat anopin ottamia, hän kun on siinäkin hommassa huomattavan pätevä - ihan kuin huussin sisustamisessakin! (Eli kuvien (c) Myyräranta, kunnioittakaatten!)

Varsinainen vessaratkaisu on erotteleva kuivakäymälä. Ei haise, ei, eli senkään puolesta ei mikään estä viihtymästä istunnolla vaikka miten pitkään. Ja mikäs täällä on viihtyessä, ihasteltavaa, ihmeteltävää ja hihiteltävääkin nimittäin riittää!

Lämpöä ja valoa tuovat raanu ja myrskylyhty, jonka sisällä oleva led-sarja on näppärästi liitetty suoraan ovensuussa olevaan valokatkaisimeen. Peräseinän keramiikkatyöt ovat miähen mummon (isänäidin) tuotantoa.

Tietenkin varustukseen kuuluu myös peili. Nurkassa roikkuvat lelut ovat (nallea lukuun ottamatta) sen samaisen mummon tekemiä myös.

Lehtiteline on kätevästi integroitu seinään. Ja koska joukossa on myös ristikkolehtiä, on yllä olevassa tarvikehyllyssä tietenkin myös purkillinen kyniä - ja voi kuulkaa mitä kaikkea muuta!!!

Korkeakirjallisiin tarpeisiin vastaavat Tuntematon sotilas ja Äpy. Designin ystävät arvostanevat Pentikin tonttuja. Bideesuihkun virkaa toimittavat intiimi-Savetit. Raikastautumista varten on tarjolla Menneniä (hyvää vuosikertaa!) ja toki myös naisten deodoranttia. Radion puutteessa räytyvät voivat itse musisoida kukkopillillä. Haaverin sattuessa myös sidetarpeet ovat käsillä. Jos ajantaju meinaa tämän kaiken keskellä hämärtyä, voi tilanteen aina tarkastaa kellosta - ja jos hämärtyminen on jo kovin vakavalla tasolla, otsalamppu voi auttaa.

Kuvien ulkopuolelta mainittakoon vielä, että sitten joskus, kun pikkulasta malttaa poistua, niin tietenkin käynnin viimeistelee käsihygieniasta huolehtiminen sairaalatason käsidesillä (lääkäriperheessä kun ollaan) sekä yleisen viihtyvyyden varmistaminen ilmanraikastinta suihkauttamalla.

Nyt kun oikein rupeaa ajattelemaan, niin tuollainen keskiverto sisävessa on kyllä armottoman ankea paikka...