sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Normipäivä urheilijanuorukaisen perheessä

Pojalla on kauden ensimmäinen futsal-turnaus. Äiti kaivelee varusteita esiin: Sisäpelikengät, check. Pelipaita, check. Sukat, check. Säärisuojat, check. Varmuuden vuoksi valmentajan pyynnöstä myös maalivahdin paita ja housut, check. Tarvitaanko omaa palloa? Ei. Hyvä, ei se reppuun enää kunnolla mahtuisikaan. Sitten vielä pelishortsit.

Äiti: Millä shortseilla te tällä kaudella taas pelaattekaan, näilläkö missä on nää isot Osuuspankin mainokset lahkeissa, siis nää tällaset oranssit pallot?

Poika: Eikäku niillä Puman shortseilla.

Äiti: Ja missähän ne sitten mahtavat olla, ei niitä näy täällä missään.

Poika: No voin mä ne Osuuspankki-shortsitki sitte laittaa.

Isä: No etkä voi, ethän sä saa pelata shortseilla, joissa on väärän sponsorin logot!

Äiti tonkii jalkapallovarusteiden laatikkoa. Sieltä löytyy lukuisten jalkapallovarusteiden lisäksi mm. kolme tavallista sukkaa (yksi käytetty ynnä yksi puhdas mutta pieneksi jäänyt pari), yhdet maalivahdin housut, jotka ovat yltä päältä kurassa vaikka niissä on vielä kaupan hintalappu kiinni, poitsun ihka eka jalkapallopaita kokoa n. 100 cm, isukin pelipaita junioriajoilta noin vuodelta 85, yksi Crocsin kaltainen kenkä, yksi jääkiekkohanska - mutta EI Puman shortseja.

Äiti ja isä tonkivat läpi loputkin kämpästä. Esimerkiksi pojan vaatelipastosta löytyy 12 (kaksitoista) paria fanituote-tyyppisiä jalkapalloshortseja - on Espanjaa, Argentinaa, Brasiliaa, Hollantia, ainakin kolme paria FC Barcelonaa, yhdet Chelseat - mutta EI Puman shortseja sielläkään. Yhdet kokomustat tavalliset jalkapalloshortsit on sentään jostain löydetty, päätämme, että poika saa nyt luvan pelata niillä.

Reilua puolta tuntia ja useita harmaantuneita hiustukkoja myöhemmin äiti seisoo alistuneena keskellä eteisen lattiaa, roikottaa niitä Osuuspankki-shortrseja kädessään ja kysyy, mihinhän ne nyt sitten kannattaisi sijoittaa, etteivät jatkossa enää sekaantuisi oikeisiin shortseihin (JOS ne joskus vielä jostain esiin kaivautuvat).

Poika vilkaisee niitä shortseja ja tokaisee: Äiti, näähän ON just ne Puman shortsit! Kato ny, tossahan se on, puuuuuuma, ootsä ihan sokee?!?

Jep, siinä noin 15 senttiä halkaisijaltaan olevan kirkkaanoranssin Osuuspankki-pallon alla tosiaan on alta viisisenttinen Puma-logo. Kuinka loogista, että  ne shortsit tunnistetaan siitä puumasta eikä suinkaan pankin logosta...

No loppu hyvin kaikki hyvin, poika pääsee turnaukseensa ihan ajoissa ja oikeissa varusteissa.

Uskoisitteko muuten, että yksi perheemme jäsen on viestinnän ammattilainen...

3 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Onneksi meillä on vielä aika simppeliä noiden kamppeiden kanssa. Ja valmentaja/isä lähinnä huolehtii poikansa vaatetuksesta, mä vaan pesen ne.
Tosin nyt kun on kaksi samassa seurassa harrastavaa niin varmasti menee sekaisin joskus ja isompi ahtautuu pienemmän vaatteisiin ja pienempi hukkuu isoihin.
Pienemmällä on sitten se pääharrastus, jossa ei vielä ole pelejä niin ei tarvi niistä välittää...kohta sekin alkaa.

Careliana kirjoitti...

Meillä on sentään onneksi vain yksi lapsi. Tosin kaksi harrastusta, mutta sen verran erilaisia ovat futis- ja lätkävarusteet, etteivät ihan helposti sekaisin mene. (Enää puuttuu siis vain organiseeraus- ja järjestyksessäpitokykyä...)

Tanja kirjoitti...

Eilen esikoisen säbätreenien jälkeen pakkasin molempien luistelukamat, myös esikon maalivahtikamat ja kannoin hallille. Onneksi matka on lyhyt...
Organisaatiomuutosta kaivataan välillä, kun kaikki ei mene ihan suunnitellusti.