Plasmaa

Mistä tietää, että on ollut aikamoisen pitkään aikamoisen tiiviissä ihmissuhteessa? Esimerkiksi siitä, että kun lääkäri kysyy, onko lääkeallergiaa, alat miettiä, että olihan se tosi ikävä allerginen reaktio silloin, mutta olikos se nyt minulla vai puolisolla...

Jaa että miksikö päädyin tällaisia pohdiskelemaan näin loppiaisen kunniaksi? No siksi, että olen mitä ilmeisimmin ottamassa ihan tavaksi tai suorastaan perinteeksi aloittaa uuden vuoden aina sellaisessa olotilassa, josta ei loppuvuosi voi muuhun suuntaan kehkeytyä kuin paremmaksi. Viime vuodenvaihteessahan podin elämää hirveämpää vatsatautia, ja tällä kertaa minut nujersi ylähengitystieinfektio, suomeksi sanottuna siis ihan rehellinen flunssa.

Joulukuun alkupäivistä saakka olen kärvistellyt enempi-vähempi puolikuntoisena, nenä niiskuen ja kurkku köhisten. Kuume ei ole noussut kuin satunnaiesti ihan pikkiriikkisen (maailman ärsyttävin 37,4), mutta kropassa tuntuu siltä kuin olisi ollut joukkotappelussa tai kärsinyt kivitysrangaistuksen. Melko normaalisti elelin normaalia eloani normaaleine touhuineen, aina välillä säntäsin tohkeissani jumppaankin, kun oireet hieman tuntuivat helpottavan, mutta sen jälkeen tilanne taas pahenikin. Lopulta nyt vuoden ensimmäisinä päivinä oloni kävi niin heikoksi, että oli pakko googlata "mykoplasma" nostaa kädet ylös ja varata lääkäriaika.

Lääkärikäynti oli itse asiassa suorastaan miellyttävä. Lääkäri kyseli oireistani, kurkkasi korviini, kuunteli keuhkojani, ultrasi poskionteloni - ja totesi saman tien, mitään verikokeitakaan ottamatta, että minulla on vaikkua korvissa ja mykoplasma. Ja kehui vielä, että minulla on mitä ilmeisimmin harvinaisen hyvin rakentuneet poskiontelot, sillä jo heti ensi tervehdykseni kuultuaan hän oli kuulemma ollut aivan satavarma poskiontelontulehduksesta, mutta pienintäkään häivähdystä sellaisesta ei ollut havaittavissa. Ja varttia myöhemmin seisoinkin jo kassalla kahden päivän sairausloma ja kymmenen päivän antibioottikuuri plakkarissa.

Nyt pitäisi sitten malttaa jättää touhut touhuilematta ihan lääkärin määräyksestä. Töitä minä tietysti aion tehdä ihan tavalliseen tapaan - ne ovat palkansaajien juttuja nuo sairauslomat, yksinyrittäjä puurtaa niin kauan kuin pää suunnilleen harteilla pysyy - mutta josko nyt edes enimmät kotityöt jättäisi miähen kontolle tai hamaan tulevaisuuteen. Ei-niin-harmittava takaisku...



P.S. Se penisilliiniallergia oli miähellä. Kyllä minä sen melkein saman tien muistin. Kyllä tämä pää vielä suunnilleen harteilla pysyy.