Paljastuksii ja ihmetyksii

Mie aatteli nyt yhe kerra kirjottaa täl miu omal murteel. Kert se Putoukse Antsku on nyt nostant niinko muotii tän murtee, ja ylpäätää sen miu kotiseuvu.

Nii, mie paljastan teil nyt yhe salaisuue: mie oon just sielt Imatralt kotosi. Et nytpä sit tiiätte miust sellasenkii assiin. Sielthä mie, niiko Antskukii, ja Veitola Maria. Siit Mariast mie en kyl oikei piittaa. Hää ko on sinne pikitie päähä muuttant ni hää on iha ouvost ruvent kotiseuvustaa haastamaa. Niiko nyt siin Tähet tähet -ohjelmaskii: "Voi sillon kun hiphop tuli Suomeen ja Irinaki ajeli tosi coolina siel Kauhajoen raitilla niin mä vaan pyörin jossai Imatralla Kulmilla eikähän siel nyt tietenkään tiedetty mistään mageesta niinku mitää..." Ikää ku se ois joku pahempikii takapajula olt. No eikä kyl varmana olt yhtää sen enemmä jos ei kyl sen vähemmäkää takapajune ku mikkää muukaa suomalaine pikkukaupunki siihe aikaa hitto vie!

Mut siis nii, taas mie meinasi iha sivuraiteil eksyy - se on meil karjalaisil varsinaine helmasynti, ko tätä puhetta meil ain riittäis, ussiist paljo enempi ko varsinaist assiitakaa, vaik tuo sivuraije-juttu on kyl imatralaisel sillee huonost sopiva ko ei Imatra juna-asemal oo ko yks raije... (kato taas mentii)

...nii siis sitähä mie aatteli oikeestaa haastaa, et nyt ko nää kaik Imatra-jutut on nii muotii ni mie aatteli kerätä muutama irtopinna miu pojalt ja sen lätkäkaverilt. Ja mie kerroin niille et miehä oon jo pikkutyttön käynt Imatra Ketterä pelei kattomas, jo sillo ko ne pelas ulkojääl viel. Siel myö laskettii kenkämäkee kentä laijalt ja syötii merkkareit ja meil oli tosi kivaa.

Vähä aikaa ne pojat ol hiljaa, sit miu laps sentää kehtas kyssyy et "Äiti, mitä se kenkämäki on?" Mie oli ihan häpsingilläi et mitennii joku ei kenkämäkee tiiä, eiks nykyajan lapset muka mee kenkämäkee? Et niiko mihi tää maailma o oikei mänt? No mie sit tietyst pojil selitin, et kenkämäki on sitä ku lasketaa kengil vaa, pannaa jalat sillee peräkkäi, ja sit siihe rinteesee tietyst tulee sellane kapee urakii, mitä pitki ain lasketaa.

Kysyi sit viel tuolt miu ukoltkii (rehellisyye nimis täytyy kyl tunnustaa et emmie oikeest hänt ikinä ukoks sano, isännäks kyl joskus, ja usseimmite miäheks, sillee hämäläisittäi, ko hää kert aito hämäläine on) et kai hää sentää kenkämäe tietää. Hää siihe et "E." (Siin on kyl, ei pelkästää sen häne hämäläismurteesa vaa paljolt koko hämäläisyye kiteytymä: ei turhii kirjaimii tuhlailla ku yhel saa sanottuu kaike olennaise. Mie ko häne kanssaa yksii aikanaa menin ni miu sukulaiset sitä naurokii, et hyvä ko tollase perihämäläise ootkii löytänt, saatpaha ainakii suuvuoro tarpeeks helpost!)

No taasko mie harhauvui. Nii siis jatko se miäs kuitekii viel, et "meilloli pulkat ja sukset ja kelkat kato". Joo oliha meilkii tietyst - niiko mie jo sanoi, ei se Imatra missää sivistykse ulottumattomis sentää olt! - mut eihä niit nyt lätkäpelii viety. Siel laskettii kenkämäkee, niinku koulussaki, siit isost lumivuorest mikä ain aural siihe piha keskel kasattii.

Ootteks työ muut laskenu kenkämäkee?!?

* * *

Noin. Kokeilinpa. Ihan hauskaa oli, mutta en taida tavaksi ottaa. Rakastan murteita, kaikkia murteita, varsinkin murrerunoja (Heli Laaksonen on ihan huippu!), mutta ovathan ne kirjoitettuina pidemmän päälle vähän raskaita lukea. Sitä paitsi näin puhtaan karjalaismurteen tuottaminen vaati jo vähän pinnistelyä; vaikka edelleen kyllä sanon mie ja sie, niin kyllä 20 vuodessa on puheeseen juurtunut jo sangen sitkeä hämäläisnuotti. Puheen määrä ei kylläkään ole taantun... ehh, asettunut paikalliselle tasolle, enkä ihan henkeä pidättäen odottaisi koskaan moista tapahtuvankaan. No aina ei voi voittaa...