Maallista pääsiäistä

Aina, kun joku kiihkouskonnoton päättää julkituoda syvän rintaäänensä milloin minkäkin uskonnollisperäisen perinteen suhteen, kuten nyt viimeisimpänä Suvivirren kajauttamisen kevätjuhlissa, alkaa vastapainoksi kuulua myös jupinaa, että eipä uskonnottomien sitten tarvitsisi myöskään kirkollisina pyhäpäivinä pitää vapaata. Minä olen jo aikaisemmin kirjoitellut näkemyksiäni tästä aiheesta, joten en nyt siitä vaahtoa sen enempää. Toteanpahan vain, että minä kyllä kuuliaisesti tein töitä myös pääsiäisen aikana, joskin laiskanlaisesti mutta kuitenkin. Yhtä tunnollisesti jätin väliin kaikki pääsiäisen perinneruoat. Jokusen koristeen sentään ripottelin näkyville.

Pääsiäissäähän on ollut mitä aurinkoisin, mutta meidän perheen pääsiäisen vietossa vallitsevin elementti on ollut jää.

Kylläpä sitä ihmisen pumppu helpommalla pääsisi, jos ei ihan niin sydänjuuriaan myöten ja täysin tuntein eläytyisi tuohon penkkiurheiluun. Mutta toisaalta, sitten jäisi monta isoa iloakin kokematta. Saa nähdä, mihin tunnelmiin tässä lopulta jäädään, loistavaa urheiluviihdettä on joka tapauksessa saatu nauttia ihan koko rahalla!

Jääkiekon finaalit ovat siis entisestään mutkistaneet perheemme aikataulushow'ta, jossa jo ennestään oli ihan tarpeeksi palloja jonglöörattavana: pojan jääkiekkotreenit, jalkapallotreenit ja -pelit sekä miähen jalkapallo (minä olen suosiolla omat vakijumppani poistanut yhtälöstä ja totutellut säntäämään salille tilannekohtaisesti, jos auto joskus sattuu vapaana pihassa olemaan). Vaan kun hieman justeerasimme, saimme kuin saimmekin ujutettua pääsiäisajan ohjelmaan myös visiitin anoppilaan. Kävimme myös miähen veljen luona ihastelemassa pihassa kuopsuttelevia kesäkanoja kukkoineen. Valloittavia olentoja! (Kohtaamisen innoittamana syntyi oikein runokin.)

Juoksulenkki on onneksi suhteellisen helppo tuikata ohjelmaan haastavissakin aikatauluolosuhteissa, ja niin minäkin ehdin mainiosti kipittelemään maaseutumaisemakierroksen. En ole ihan varma, uskonko Sports Trackeriani, joka ilmoitti huippunopeudekseni 17,4 km/h - tosin olihan siinä reitillä tosi iso alamäki ja vastaavasti tietenkin myös riittävästi ylämäkeä, joten keskinopeus oli kyllä ihan todentuntuinen (9,4 km/h eli 6.24 min/km, mikä on itse asiassa piirua vajaan viiden kilsan lenkille minun makuuni inasen turhan hidasta vauhtia). Hih, ehkä se on uskottava, että jopa tällainen täi tervassa voi kulkea noinkin kovaa! Yksi liikuntaharrastukseen liittyvistä lempiklisheistäni onkin: "Mitä enemmän liikun, sitä enemmän rakastan kroppaani. En siksi, että se olisi täydellinen, vaan siksi, että kerta kerran jälkeen se todistaa minun pystyvän paljon enempään kuin osaan kuvitella!"


Ja tätä samaista iskulausetta muistellen tein vielä toisenkin ihmeteon heti lenkin perään: heitin talviturkkini pulahtamalla rantasaunasta 11-asteiseen järveen! Oli muuten melkoinen voittajafiilis tämän kaiken jälkeen - lähes kaikkivoipaisen raudanluja ja raukean pehmoinen yhtä aikaa.

Lisäksi onnistuin anoppilassa oleilun aikana täyttämään myös sen ainokaisen etukäteen pääsiäislomalle asettamani tavoitteen: sain kuin sainkin luettua ne rästissä olleet kaksi numeroa naistenlehteä!

Eipä tässä voi paljon muuta sanoa kuin että olipas onnistunut pääsiäinen ilman kirkollisuuksia, lammasta, pashaa ja mämmiäkin. Toivottavasti kukaan ei tästä hyvästä mieltänsä pahoita.