Meidän karvavauva täyttää tänään vuoden!
Aika huisia. Mihin aika oikein menee?!? Just äskenhän, tyyliin viime viikolla, se oli tällainen pikku pallero:
Olimme jostain lukeneet, että koirat eivät asetu toisen koiran paikalle; koppiin, petiin tms., ja pennulle oli tietenkin hankittu ihan oma petikoppa jo senkin takia, että rakas mummokoira oli vielä olemassa ja tarvitsi tietenkin oman makuupaikkansa. Mutta mitä vielä! Pikku Prinsessa valloitti tämän ikivanhan tyynynreuhkan saman tien jättäen vanhukselle tasan kaksi vaihtoehtoa: joko sietää pentua samalla pedillä tai painella muualle nukkumaan. Mummoparka valitsi useimmiten jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta uuteen koppapetiin sekään ei kankeilla ketaroillaan halunnut kavuta. Hetken jo luulimme koko kopan olleen ihan hukkaostos, mutta sitten keksimme änkeä tyynyn sinne. Ja nyt se on sitten ahkerassa käytössä - mutta miten tuo pikkupallero on jotenkin salakavalasti alkanut täyttää sen jo lähes kokonaan?!?
Kun aikanaan mietimme meille sopivaa koirarotua ja päädyimme corgiin, ajattelimme saavamme siitä aktiivisen, iloisen ja suhteellisen helposti koulutettavan seuralaisen. Varsinkin kahden ensimmäisen kohdan osalta ennakko-odotukset ovatkin täyttyneet ja ylittyneetkin reilusti - tämä karvakamu totisesti rrrrakastaa kaikkea ja kaikkia (ainoana poikkeuksena kynnenleikkuu), ja myös näyttää sen!
 |
| Palloleikit - mun lemppariiiiii! |
 |
| Akvaariokalat - kuinka mieeeeeelenkiintoisia! |
 |
| Lötkönveto - mun lemppariiiiii! |
 |
| Osataan sitä jo nätistikin istua aloillaan, jopa lenkillä. |
On tuo kyllä kaikessa hömelyydessään - ja oikeastaan juuri siksi - meidän mielestämme ihan Maailman Mahtavin Koira!
PALJON ONNEA RAKAS FANI!
5 kommenttia:
ONNEA päivänsankarille ja nakkikakkua kans! :)
Niin se aika rientää. Meidänkin riiviömme on jo iso likka.
Ja tuohon koulutettavuuteen sanoisin (tällä paljon yli 20 vuoden kokemuksella), että se on paimenkoira. Ne harvoin ovat kovin persoja ruualle ja miellyttämisenhalukin vaihtelee. Corgikin on koira, jonka pitää olla niin kova, että saa lehmän itsekseen liikahtamaan, että ei siinä auta jäädä mielistelemään ja lirkuttelemaan. ;)
Toisaalta paimenesta voi aina odottaa, että se ei katoa horisonttiin pupun perässä kuten vaikka beagle.
Että roduissa on puolensa ja puolensa.
Onnea!
Meidän paimenkoira onneksi on hyvin perso herkuille, joten koirakoulut ja muut koulutukset meni hyvin perille. Perusoppien jälkeen koira onkin saanut kasvaa aika vapaasti ilman uusia oppeja ihan pellossa. Vieraat ihmiset ja koirat ei paljon kiinnosta, joten ne ei häirinneet. Vanhoilla päivillään on kyllä sen verran antanut periksi, että antaa vieraiden aikuisten jo rapsutella.
Maalla on ollut helppoa pitää koira vapaana, kun ne tietyt vietit puuttuu. Rusakko kiinnostaa tasan niin kauan kuin se näkyy. Pihasta ei lähdetä edes naapurin kissan vuoksi vaan ajetaan se vain omalta reviiriltä pois.
Meillähän arvottiin pitkään basset houndin ja corgin välillä, ja corgiin päädyttiin nimenomaan siksi, että se on paimen- eikä metsästysviettinen koira. Minulla on lapsuudesta ja nuoruudesta kokemuksia isoista paimenkoirista (saksanpaimenkoira-collie-risteytyksestä ja berninpaimenkoirasta), ja päällimmäiseksi mielikuvaksi on jäänyt, että ne ovat valtava lempeitä olentoja. Ja sitähän Fanikin totisesti on, ihmisrakkaampaa olentoa saa hakea!
Mekin oletimme, että varsinkin maalla tätä tällaista jahtivietitöntä koiraa voisi hyvin pitää vapaana. No, tästä harhaluulosta paranimme viimeistään siinä vaiheessa, kun toisen kerran pyydystimme koiraa naapurista, missä se veti villisti räkyttäen rinkiä ympäri taloa, jonka katolla naapurin kissaparka könötti joka ainoa karva pystyssä...
Noi korvat... <3 Jotain niin übersuloista, että mä olen sulaa vahaa niiden edessä. Ja kyllä on kuonolainen muutenkin sulokuono. Corgi on aina ollut mun suosikki ja jos joskus 'olisi pakko', niin se ehdottomasti. :)
Nii-in, on se kyllä aivan ihanaa joka ainoa aamu nähdä ensimmäiseksi herättyään nuo hörökorvat ja nappisilmät ja tuntea sulokuonon töykkäisy poskella (tai kieli korvassa, noooh, pikkujuttuja). Pehmeän turkin silityksellä alkava päivä ei voi olla läpeensä paha, vaikka maailma tuntuisi kuinka kovalta tahansa. <3
Lähetä kommentti